Manu on hyvin tunteellinen ja herkkä poika. Sehän on jo ihan täysin sisäsiisti, mutta jos sitä kehuu tai jos sitä toruu niin ai kun pissata lirittää lattialle! Toisinaan riittää kun joku ihana ihminen katsoo päin... Manu on myös kovin äänekäs verrattuna Marttaan. Siinä missä Martta puhuu vähän mutta asiaa eli silloin jos on tuntemattomia tontilla - Mauno taas höpöttää melkein tauotta. Se räksyttää ja murisee Martalle, haukkuu ja vahtii vieraat, piippaa kun nukuttaa, naukuu kun on tylsää. Jos vain on vähänkään syytä, Mauno on äänessä.
Turkki on edelleen sitä ihanaa pehmoista pentukarvaa. Vähän jännittää jo etukäteen, jotta käyttäytyykö turkki samalla tavalla kuin Martan kanssa vai onnistummeko välttämään sen kamalan huopumisen pentukarvan rojahtaessa irti.
Maunon kuono on hauska. Se on ollut tässä välissä aivan pikimusta nappi, mutta nyt se on kuin keittokinkkuviipale eli kauniin vaaleanpunainen.
*
Tässä kirsu näyttää harmaan vaaleanpunaiselta. Livenä se on vieläkin vaaleanpunaisempi.
*
Vauva :)
*
Olenpas ihana!
*
Ja pienikin olen mukamas.
*
No ja Martta oli sitä mieltä, että jos Manu mahtuu syliin niin tottahan hänkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti