Kevät meni treenitaukoa viettäessä emännän pakollisen parin kuukauden sairasloman merkeissä. Mutta nyt on taas aloiteltu normaaleja touhuiluja :)
Aloitimme 21.4. Joutsasta, jossa oli Top Ovcharka Show 2012. Arvosteltavat rodut olivat keskiaasianpaimenkoira, etelävenäjänpaimenkoira ja kaukasianpaimenkoira. Tuomarina Lidya Repina, Venäjä. Meillä hieman tunnelmaa latisti Manun rysäyksellä alkanut karvanvaihto :/ Sen turkki oli aivan kamalassa kunnossa.
Tässä Martan & Manun arvostelu:
Zaijas Anan-Atalante AVO-EH, AVK-2
Rodunomainen, riittävä luusto, oikeat mittasuhteet, pää riittävän
kokoinen runkoon nähden, vaaleahkot silmät, kuonossa voisi olla enemmän
karvaa, suorahko olkakulmaus, riittävät takakulmaukset. Liikkeet ei
riittävän vapaat, nopeuden lisääntyessä siirtyy laukkaan. Raajoissa
saisi olla parempi turkki, turkin laatu hyvä, määrä saisi olla
tasaisempi, oikeanlainen tasainen väritys.
JV-11 Zaijas Eroican-Pikkuprinssi JUN-EH
Rodunomainen, riittävä luusto, oikeat mittasuhteet, pienehkö pää
urokseksi, vaaleahko kirsu, kapeahko etuasento, hieman suoristunut
olkavarsi, hieman viisto lantio, liikkeet riittävän vapaat, turkki
kehitysvaiheessa, selässä saisi olla enemmän karvaa.
Seuraavana vuorossa oli Lahti KV 28.4.2012. Tuomarina Irina Polataeva. Lahteen olin ilmoittanut vain Manun. Vielä aamulla olimme kahden vaiheilla lähdetäänkö ollenkaan, koska turkki oli jos mahdollista vielä karmeammassa kunnossa kuin TOS:ssa. Paikoitellen pohjavilla oli kokonaan poissa niin että iho kuulsi hentoisen karvakerroksen läpi ja paikoitellen villa oli paksussa solmussa. Great... Lopulta päätettiin lähteä surkeitten arvostelujen uhallakin.
JV-11 Zaijas Eroican-Pikkuprinssi JUN-ERI, JUK-1
Very promising young male. Excellent bones. Correct head and expression. Correct dentition. Good neck. A bit roach back. Still needs time for developing in chest. Correct front angulations. Could be stronger behind. Presentation and movement needs to improve. Coat very promising but not at the good condition at the moment. Excellent temperament.
Mutta mikä parasta - olemme päässeet taas hakumetsään!!! Pitkän tauon jälkeen vähän mietitytti, että muistaakohan nuo touhot yhtään mitään koko hommasta. Vaan kylläpä oli turha huoli! Kun päästiin metsätielle, alkoi autossa jo kamala jytinä. Siis hyvä etteivät menneet laseista läpi :) Tehtiin suoria pistoja pienellä porukalla ja ehdittiin ottaa kaksi kierrosta per koira. Meni aivan mahtavan hienosti! Sekä Martta että Manu lähtivät käskyllä kuin ammus tykinsuusta :)) Ja suoraan maalimiehen luo joka kerta. Toisella kerralla kokeilimme ihan uutta juttua (ehkä se oli se norjalainen sekametsä?), jossa oli pitkät pistot, haamu + ääni ja liikkuvat maalimiehet. Martalla meni hienosti ja osaa käyttää nenää tosi hyvin. Manu joutui jossain kohti vähän heittämään volttia ja jouduin kutsumaan sen uuteen lähetykseen, mutta töitä teki ja ukot löytyi.
Nyt täytyisi enää löytää pieni tottiskipinä ja taas olisi treenisuunnitelma pulkassa!
