Helsinki Winner -11 ja Voittaja -11

Järjestyksessä vasemmalta: Manu, Teemu, Martta, Jani, Chili, Ana

Kulunut viikonloppu on meillä vietetty Messukeskuksessa. On ollut mukavaa, mutta myös yllättävän rankkaa.

Lauantaina oli Hki Winner 2011. Etelävenäläisiä oli kaikkiaan 8, yksi Venäjältä ja loput 7 Suomesta. Zaijasin koirilla oli vahva edustus - 3 narttua ja 1 uros :) Meidän osalta lauantain kehä oli vähän pannukakku, mutta Manun sisko sai Jun Winnerin ja Martan sisko Winnerin. Onnea Chili ja Ana!

Lauantain tuomari oli Marja Talvitie. Manulle napsahti eva. Tuomarin mukaan koira ontui, joten häneltä ei herunut arvostelua. Paperiin kirjoitettu teksti kuuluu seuraavasti:

"Erittäin hyvän tyyppinen, hyvät pään mittasuhteet, oikea ylälinja, hyvä häntä, tulossa hyvä karva, kirsupigmentti voisi olla parempi, hyvät raajojen kulmaukset, valitettavasti ontuu toista takajalkaa." Ja siis JUN EVA

Minä tai Teemu emme erottaneet ontumista. Koitimme oikein kotona tarkkaan katsoa, mutta ei. Eikä ilmeisesti kukaan muukaan huomannut koska saimme myöhemmin kyselyitä kehän laidalla katselleilta, että mistä syystä tuomari antoi EVA:n.

Martan arvostelu:

"Hieman kevytrunkoinen tänään (sitten on joku sana josta ei saa selvää) esitetty tyttö, kokoon sopiva pää, hyvä pigmentti, niukat etukulmaukset, löysät kyynärpäät, riittävät takakulmaukset, hyvä karvanlaatu, liikkuu hyvin sivulta katsoen, (taas joku sana josta ei saa selvää) kinner ahtaasti takaa." AVO ERI, AVK 3

Sunnuntaina tuomarina oli Ligita Zake, Latvia. Ja Manun arvostelu:

"Nice type of balance, correct type of head, would prefer better nosepigment, strong enough topline, correct volume of body, correct angulated, bit loose in movement, correct coat, typical temperament." JUN ERI, JUK 1, SA, PU 2, SERT ja JUNIORI VOITTAJA 2011



Martta: "Very feminine bitch, correct type, nice head with enough dark eyes, correct topline, enough volume of body, correct angulated in front, a bit sickle hocked behind, coat ok, movements ok, still needs time to mature." AVO ERI, AVK 4

Mutta että näin tämä menee - edellisenä päivänä voi tulla eva ja seuraavana Voittaja-titteli :)))) Ota näistä selvä.

Oli kuitenkin kokemisen arvoinen viikonloppu, mutta kaksi päivää hälinää on sen verran rankkaa jotta seuraavaa kertaa harkitaan kahteen ellei kolmeenkin kertaan. Näyttelyviikonlopun ansiosta saimme kuitenkin ihania vieraita - Saija, Jani, sekä Martan sisko Ana ja Manun sisko Chili :D

Päästiin mekin Sailan kanssa kuvaan ;)

Kuvassa: Chili, Ana, Saila, minä, Manu, Martta.

Nyt on meidän näytelmät hetkeksi näytelty ja keskitymme sellaisiin tärkeisiin asioihin kuin metsässä romuaminen ja elämästä nautiskeleminen :)

IHANAA JOULUN ODOTUSTA KAIKILLE!!!

Toiminnallinen viikonloppu :)

Tänä viikonloppuna meillä oli jokaiselle päivälle jotain koirailua. Oli niin hauskaa, että ajattelin vielä kerrata tännekin mitä kaikkea meillä nyt sitten on tehty :D

Perjantaina oli taas kärrynvetotreenit. Manu kiskoi oikein pidemmän kaavan mukaan. Alkuun se oli vähän sitä mieltä, että ei huvita, mutta vauhtiin päästyä oli taas ihan innoissaan. Samalla reissulla Martta testasi ihan nahkaisia länkivaljaita. Illalla meillä oli kaksi väsynyttä koiraa :)

Lauantai alkoi bh-kurssin kaupunkiosuudella Porvoon Näsin S-marketin parkkipaikalla. Aika suosittu ostosaika tuo lauantaiaamupäivä... Jokainen koira suoritti erikseen bh-kokeen kaupunkiosuutta vastaavan harjoituksen eli normaalin ruuhkan lisäksi kuviossa oli myös lenkkeilijä, tietä kysyvä henkilö ja häiriökoira. Ai juu ja meille sattui myös jonkin aineen vaikutuksen alainen mieshenkilö + hänen koiransa. Miekkonen roikkui sitkeästi mukana mussuttamassa ja motkottamassa, että miksi me "hillumme" koirien kanssa julkisella paikalla. Kävi jopa kertaalleen hakemassa vartijan paikalle... Kumpikin koira suoriutui osuudestaan hyvin! JEE! Yhteiskuntakelpoisia sessejä ;) Manulla on vielä petraamista tottelevaisuuden kanssa ja tässä se tuli näkyviin siten, että se ei meinannut malttaa istua sivulla kun tarve vaati.

No sitten sunnuntaina oli haku ja ihanaa, ihanaa, vieraita maalimiehiä!! Sen enempää Manulla kuin Martalla ei ollut mitään ongelmaa outojen ihmisten kanssa. Sanoisin, että sosiaalistuminen on hyvällä tolalla! Manu oli kylläkin aivan "haistakaa home hakujenne kanssa"-asenteella. Lähti kyllä hyvin, mutta sitten kesken matkan unohtui juomaan, pissalle, haistelemaan hajuja jne. Hienova... Martta taas osasi niin hienosti ja voi etän että miten se nautti! Häntä heilui koko ajan tai oli selän päällä kippurassa :) Kaik ukot ja akat tuli taas haettua.

Kärrynvetotreenit!

Kuinkas sitä muuten voisi perjantai-iltansa viettää kuin koirien kanssa pihalla :) Tällä kertaa ohjelmassa oli kärrynvetotreenit. Meille ihan ensimmäiset laatuaan, joten emme oikein tienneet mitä odottaa - treeneiltä tai koirilta. Martta oli tyypilliseen tapaan se epäluuloisempi, mutta pienen totuttelun jälkeen suostui kulkemaan kärry perässä. Manu totesi, että hommasta saa palkkaa ja asia oli sitä myöten selvä :)) Ihan mielettömän hauskaa puuhaa! Ihan lopussa sekä Martta että Manu ottivat jo kyytiläisiäkin. Seuraavaksi kuvia. Suurimmasta osasta näitä kuvia kiitos kuuluu Sabina Niemeläiselle ja "Sabinan siippa" Niemeläiselle :D

Tässä ohjaaja Kirsti Parikka ja yksi hänen koiristaan.

Ken katsoo tarkkaan (tai napsauttaa kuvan suuremmaksi) voi erottaa jotain ylisöpöä minun edestä. Äh, ainakin mulla jää tuo kuva "päälle", lähtee kun päivittää sivun.

Mona, Arjan ja olikohan siinä nyt sitten Sami vetovuorossa.

Sabina, Daisy ja Tiina Mielonen.

Hilkka ja Rontti.

Willy osasi niin hienosti!

Yleisö seuraa tarkkana!

Valjaitten sovitusta Martalle.

Manu kuuntelee mikä perässä tulee.

Ai juu, herkkuja tarjolla!

Ihan niin kuin joku olisi nauranut meille...

Apumies irtaantuu.

Mamman poika on taitava :))

Martta.


Ja kyytiläiset :)

Lisää vauhtia!

Lokakuun kuulumiset :)

BH-kurssi on saatu päätökseen. Vielä on matkaa ennen kuin voidaan miettiä osallistumista kokeeseen, mutta kurssilta saimme aivan mielettömästi eväitä reppuun treeniä varten. Huippuhyviä vetäjiä ja hauskaa seuraa tuli jo ikävä, nyt täytyy vaan koittaa osata ihan itse :)

Talvellakin tottistellaan, mutta vaan sisähallissa. Haku jatkuu niin kauan kuin säät sallii ja uutena juttuna lähdetään koittamaan kärrynvetoa. Martta saa vihdoin ikänsä puolesta vetää ihan kuormaa, Manu harjoittelee ilman painoa. Ja tämä siis sikäli mikäli koirat suostuvat valjaissa olemaan :) Vaikka niin meille on viisaammat sanoneet, että kun ohjaaja on rauhallinen ja jämäkkä, koira ei kyseenalaista valjaita ja kaikkea sitä mikä tulee niitten perässä.

Vielä mittoja:

Martalla nyt ei säkä muutu, se on sen 68,5 cm.
Paino on ilahduttavasti kuuman ja hoikan kesän jälkeen noussut - nyt 44 kg.

Manun säkä on 72 cm.
Paino 43 kg.

Kaikkien rotujen näyttely Porvoo 10. - 11.9.

Tänään meillä oli ohjelmassa kaikkien rotujen näyttely Porvoossa. Päivä alkoi ilman koiria klo 8.00 pskapartion merkeissä :) Yhtenä järjestäjistä oli siis Porvoon Palveluskoirat. Aamupäivä oli kaunis ja aurinkoinen, hetkittäin jopa kuuma. Meille oli kehä ilmoitettu alkavaksi 12.20. No, 10 min ennen kehää alkoi kaatosade ja se loppui sopivasti samalla kun Martta ja Manu oli selvittäneet osuutensa. Vau mikä ajoitus... Samasta syystä itse kehistä ei ole kuvia. Tuomarina oli Paavo Mattila.

Maunolta näyttely sujui näin:

"Hyvin rakentunut nuori uros. Sopiva pään pituus. Kaunis kaula. Hyvin kehittynyt runko. Hyvin kulmautuneet raajat. Lupaava karvapeite. Hieman korkea häntä. Saisi liikkua tasapainoisemmin. Miellyttävä luonne."

 JUN ERI, JUK 1, ROP RC Junior

Minuu hieman hymyilytti tuo "saisi liikkua tasapainoisemmin" :))) Manu näytti kehässä samalta kuin narun päähän kytketty superpallo. Se laukkasi ja pomppi ja poukkoili aivan vailla tolkkua. Koitin ennen näyttelyä varjella sen kaunista valkoisuutta ( = helevetinmoinen homma pestä murkkuikää lähestyvä roikale) joten se ei päässyt eilen ollenkaan ulkona remuamaan vapaana. Lopputuloksena virtaa ja testosteronmia puhkuva lumipallo. Great!

Ja sitten Martta:

"Erittäin hyvin rakentunut narttu, jolla hyvän mallinen pää. Erittäin hyvä runko. Hyvä suora ylälinja. Erittäin hyvät raajat. Edessä kulmauksessa voisi olla hieman enemmän. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin. Miellyttävä käytös."

AVO ERI, AVK 1, SA, PN 1, ROP, SERT

RYP kehät meni niin, että Manu otti ja paskoi kehään - Martta esiintyi hyvin ja käyttäytyi kauniisti, mutta tuomari arvosti tällä kertaa pienempiä koiria.

Seuraava näyttely meillä onkin sitten vasta lähempänä loppuvuotta eli nyt saadaan rauhoittua harrastamaan hakua ja tottista.

BH-kurssi

Ennen...

 

...ja jälkeen :)

 

Ihanaa, meidän koirilla on niin paljon opittavaa, että saamme harjoitella vielä monen monta kertaa ;) 

Aloitimme siis bh-kurssin. Oh boy, meillä on hirveästi opittavaa ohjaajina! Mutta miten paljon neuvoja, ohjausta ja vinkkejä saimme heti ensimmäisellä kerralla. Koiria treenattiin yksitellen eli mikään asia ei päässyt ohi vetäjän silmien. Koirien tasoero oli aika huima, mutta osaavista koirista ja ohjaajista näki hyvin kuinka homman tulisi toimia. Tässä kohti kurssia uskon, että meillä on vielä matkaa varsinaiseen bh-kokeeseen, mutta takuulla ollaan tämän jälkeen paljon lähempänä maalia!

Kansainvälinen koiranäyttely, Tervakoski, 27.8.2011

Tänään siis Tervakoskella sekä Martan että Manun kanssa. Aurinkoisella pallokentällä oli kuuma! Tuomarina oli Tapio Eerola. Tällä kertaa lyhyestä virsi kaunis - arvostelut olkaa hyvät :)

Manu: "8 kk, oikea rotutyyppi, ikäisekseen normaalisti kehittynyt, erittäin lupaava pää, silmät, korvat, purenta ok, sopiva rintakehä, ikäisekseen tasapainoiset kulmaukset, lupaava turkki, liikkuu erittäinm pitkin askelin." Pentuluokan 1, KP ja ROP

Martta: "2v, erinomainen tyyppi, hyvä pitkä pää, silmät korvat purenta ok, rintakehä suuri riittävän voimakas, hieman pitkä lanne, erittäin hyvät kulmaukset, kovin epävakaat etuliikkeet, liikunta kokonaisuutena löysää, erinomainen askelpituus" ERI

Mauno saa siis jäädä kasvamaan ja Martan kanssa lähdetään juoksemaan ylämäkiä :)

Vielä pari kuvaa:

Paukkuharjoitukset.

Alkuun pienenä taustaselvityksenä - meille selvisi tottisharjoituksissa, että Martta on paukkuarka. Kentällä se meni niin lukkoon ettei huolinut nakkia, ei ottanut kontaktia vaan puski voimiensa takaa kohti auton turvaa.

Eilen meillä oli mahdollisuus lähteä harjoittelemaan paukkeensietoa kiekkoammuntapaikan lähelle. Manu oli mukana, se ei välitä paukkuupa vähän tai paljon :) Ennen kuin ampuminen alkoi, siirryimme vajaan 500 metrin etäisyydelle ampujista niin, että välissä oli metsä vaimentamassa ääntä.


Kun pauke alkoi, Martan ensireaktio oli sama kuin kentällä. Se meni totaalisesti lukkoon ja halusi pois. Pidin Martan vieressä ja ryhdyin tekemään Manun kanssa sellaista kontaktiharjoitusta, että kun se ottaa minuun katsekontaktin niin se saa namin. Martta rentoutui sen verran, että voitiin lähteä kävelemään ilman valtavaa hinkua autolle. Nakki ei kelvannut vielä Martalle, no Manu naposteli niitä :) Sitten taas istutin koirat ja jatkoin kontaktin ottoa Manun kanssa. Vaihdoin myös nakit Vatajan sydänpipareihin, ehkä siinäkin oli oma taikansa :D


Pian Marttakin vaihtoi vapaammalle ja vuoron perään koirat katsoa tillittivät minuu silmiin ja napostelivat herkkuja.


Siinä sitten rullattiin ilta ees taas pitkin pitkää tietä, välillä istuttiin alas ottamaan katsekontaktia ja taas käveltiin, koirat popsi vyölaukullisen nakkeja ja koko pussin piparkakkuja, mutta kyllä kannatti!!!

Lopulta meillä oli etäisyys ampujiin noin 100 - 200 metriä, namit loppu ja Martan olemus tämä:

Jihuuuuuu!!!! Tarkoitus on kyllä käydä vielä uudestaankin, toivotaan että menee yhtä hyvin jatkossa.

Laitan tähän vielä loppuun kuvia meidän lyhyeksi jääneestä patikointireissusta. Suunnitelmana oli mennä koko 12 km reitti. Kokonaiset 1 kilometriä kuljettiin, kun takkiin alkoi tuntua ja kuulua tiuha rapse. Hirvikärpäsiä aivan mielettömästi! Niitä oli hetkessä aivan joka paikka täynnä ja siinä kohti oli pakko todeta, ettei matkaa jatketa.

Vaihteeksi vapaalla.

Eilen oli niin hieno ilma, että lähdettiin pitkästä aikaa kätköilemään. Kyllä Suomen luonto on kaunis! Muutama kuva:





Kävin vielä edelliseen postaukseen lisäämässä jonkun kuvan, kun nyt sain kameran purettua :)

Meiltä on vähän kyselty, että oikeastiko te teette näitten koirien kanssa jotain. Juu-u, kyllä me näitten kanssa harrastetaan :) Tästä on jo tuolla aiemmissa jutuissa, mutta siis varsinaisia kursseja meillä on takana tottis ja pk-haku. Tällä hetkellä pyrimme käymään treeneissä pari kertaa viikossa, kerran haku ja kerran tottis. Meidän seura, vai miten se sanotaan, on Porvoon palveluskoirat. Kotona kerrataan tottista, harjoitellaan haukkumista (jep, opetamme koiria haukkumaan :D ), koitetaan innostua leluista ja jossain vaiheessa täytyisi lähteä hiippailemaan ampumaratojen ympäristöön. Martta ja Manu rakastaa tekemistä niin kauan kun se on mielenkiintoista ja vaihtelevaa. Perusasioitten jauhamiseen ne kyllästyvät aivan hetkessä plus että sellaisten harjoitusten suorittaminen tapahtuu kuin hidastetussa filmissä...

Ei oo mitään päällepantavaa!!

Nyt on varsinainen hakukurssi suoritettu! Eilen herkuteltiin vielä lopuksi kakkukahvit - ai nami :P

Ensi viikolla jatketaan ja kun on tämmöinen ihminen, joka saa ongelman aikaiseksi ihan mistä asiasta vaan niin nå, nyt on taas yksi :D Osalla koirista on sellainen hieno "työliivi" ja se on kuulemma hyvä olla siksikin, että kun liivi puetaan koiralle, se tietää että on aika lähtä hommiin. Mutta kun liivejä ei ole vain yhtä mallia niin se tekee tästä nyt hankalaa. Palveluskoirille on liivi, jossa lukee SPKL eli Suomen palveluskoiraliitto. Mutta kun meidän ketkut ei kuulu palveluskoirarotuihin. No ja sitten on olemassa pelastuskoirille tarkoitettuja liivejä. Mutta kun ei meidän koirat ole (vielä ainakaan) pelastuskoiriakaan. Kehtaako sitä nyt olla niin hieno, että laittaa noin pätevän kuuloiset liivit niskaan?! Vai otetaanko se asenne, että KYLLÄ tästä maasta tulee löytymään 5 etelävenäläistä, jotka suorittaa pk-kokeita siihen malliin että sro pääsee takaisin palveluskoiraroduksi? Tai vaihtoehtoisesti pitäisi löytää luja luottamus onnistumiseen bh-kokeessa. Vaikka kuka sitä nyt sitten tulee sanomaan, että ei voi olla tuommoiset ja tuommoiset liivit :D Jos teillä on siis asia josta täytyisi vääntää ongelma, niin tänne vaan - kyllä minä hoidan!

Viime sunnuntaina oltiin Maarin koirakentällä harjoittelemassa tottelevaisiksi. Oman tasomme mukaan treenattiin ja saatiin paljon hyvää opastusta. Lopuksi oli ampuminen, joka meni Manun osalta hyvin. Se piti koko ajan kontaktin minuun eikä vaikuttanut edes huomaavan pauketta. Martta sen sijaan ahdistui siihen pisteeseen ettei ottanut ollenkaan kontaktia, huolinut nakkia vaan puski suoraan kohti autoa ja takakonttia. Tilanteen mentyä ohi kävin sen kanssa vielä kentän puolella rauhoittumassa jotta se ei alkaisi pelätä koko paikkaa, mutta aika huonolla menestyksellä koska parka oli aivan lukossa. Eli nyt sitten lähdetään työstämään tätä asiaa pois...

Martta seuraa.

Juomatauko
Manu "kysyy" mitä seuraavaksi tehdään.

Kesän kulkua.

Onhan osannut olla lämmin kesä!

Onneksi kumpikin koira menee ihan mielellään veteen niin on saatu hieman helpotusta. Manu oikeasti ihan nauttii uimisesta, Martta mieluiten seisoo kaulaa myöten vedessä. Nuo on vähän sellaisia tilaisuuksia, että kuvia on hankala ottaa, mutta tässä ollaan menossa Backstenstrandin veneenlaskupaikalle uimaan.


Sitten meillä on myös edelleen kerran viikossa oltu hakumetsässä. Se on aivan tosi hauskaa hommaa. Tällä hetkellä vaan on tenkkapoo se miten koirat ilmoittaisi maalimiehen löytyneen. Nuo ei hauku jos ei ole hätä. Ne on myös aika nihkeitä leikkimään eli miten opetetaan rulla. No joo, nyt oon saanut Martan ja Manun hieman innostumaan tennispalloista. Niin ja ajattelematta etukäteen yllytin ne ensimmäisellä kerralla pallon perään sisällä. Ei hyvä ratkaisu...

Nyt ihan viimeisellä kerralla Martta oli hakenut peikon metsästä jo ihan täysin hajun perusteella, ei näköyhteyttä, ei äänimerkkejä :)))))) No joo, Teemu jo taisi paukutella ne henkselit puhki asti :D

Yhtenä tavoitteena on ollut se, että koirat viihtyy maalimiehen seurassa. Manu on vielä niin nuori, että se rakastaa kaikkia :) Martan kanssa tilanne on ollut hieman toinen, mutta voin ilokseni ja suurella ylpeydellä todeta, että olemme saavuttaneet tavoitteen! Ja siis tietenkin on niin ihanat maalimiehet, että oishan se ihme jollei seurassa viihtyisi! Seuraavaksi kuvia hakukerran lopusta, leiristä. Martta haki viimeisenä koirana juoksun takia, joten siksi oli aikaa ja mahdollisuus tämmöiseen.

Kuvassa Eerika, Maiju, toinen ohjaajista Helena, Pia ja Martta "rapsuttakaa kaikki mua".

Kuvassa vasemmalla Arjan ja oikealla Porvoon Palveluskoirien hakuvastaava Moritz Lindroos.








Vielä muutama kuva, jotka on ottanut Eerika Korhonen, kiitos kuvista!!! Noissa on Manua ja Marttaa ja sitten aivan ihana kuva maalinaisista ja -miehistä työkaluineen (eivät ole kylläkään Martan tai Manun). Niin että ei sieltä metsästä pelkkiä ukkoja, akkoja, peikkoja ja mörköjä haeta. On siellä tiikereitäkin ja pingviinejä ja vaik mitä muuta :)))

Kuvassa Arjan, Teemu, Maiju, Sari ja Vivian.

Vielä yksi kerta virallista hakukurssia jäljellä, mutta jatkoa seuraa ja toiminta jatkuu. Lisäksi kuvioon tulee mukaan tottelevaisuus ja ainakin nyt pari näyttelyä loppukesälle.

Aurinkoisia päiviä kaikille!