Mistä murulle lelu?!

Meidän herkkäsieluinen moppitukka on osoittautunut hieman, hmm, ronskiksi mitä leluihin tulee. Se on saanut aika repertuaarin leluja, huonoin tuloksin. Peruskoiranlelut kestää noin 1 puraisun. Viimeksi Martta sai ison solmunarun ja sellaisen tennispalloa muistuttavan koiranpallon (kuvittelin että sitä ei kertakaikkiaan voi saada rikki). Solmunaru kesti muutaman retuutuksen ja on nyt riekaleina. Pallolla Martta jaksoi leikkiä nätisti jonkun päivän. Eilen se toi pallon keittiöön, seisoi sen eteen ja ryhtyi tuijottamaan sitä. Pitkään tuijottikin ja otti sitten pallon hampaisiin ja puri kappaleiksi. Se siitä pallosta. Olisi ihan jännä tietää mitä tuon koiruuden päässä liikkui palloon tuijotuksen hetkellä...

Martalla on tällä hetkellä yksi "lelu" sisällä, hirven reisiluu. Ulkona on myös yksi, käsivarren mittainen halko, joka sekin alkaa huveta hammastikkuosastoksi. Ehkä tässä voisi pikkuhiljaa harkita esim traktorinrengas-tyyppistä ratkaisua :)

Kuvia...

Vaihteeksi kuvia :) Nämä on napsittu Lasse-papan ja Camillan luona Andersbyssä. Martta lainasi Patun juoksunarua.

Martta alkaa selvästi olla jo melkein aikuisen koiran näköinen vaikka ei vielä tapainen :) Vaaka näyttää tällä hetkellä vajaat 40 kg ja säkä on noin 69 cm. Vielä saatiin hurtta mahtumaan Teemun autoon, mutta kyllä se alkaa jo pikkuhiljaa olla mission impossible :D

Tikut ja takut.

Lapset pyöritteli Martalle kaksi omaa lumipalloa. Aika reilujahan niistä tuli :) Noin 10 minuutissa palloset oli kaivettu ja murennettu maan tasalle :D

Martta viihtyy nykyään paremmin ulkona kuin sisällä. Suunnitelmissa on rakentaa sille aitaus, toivottavasti jo alkukesästä.

Lenkkeily sujuu ihan hyvin ja sisälläkin Martta muistaa noudattaa hyviä käytöstapoja - ainakin suunnilleen. Jostain käsittämättömästä syystä se on iskenyt silmänsä, ja hampaansa, meidän räsymattoihin ja niitä kun on 99% mattovarannosta... Aina kun silmä välttää se hiippailee jonkun maton nurkalle ja alkaa pikkuhiljaa nakertaa mattoon reikää.

Muutoin Martta on oikein kiltti ja mussukkainen. Tosin täytyy sanoa, että sen luonteessa on ajan kuluun tapahtunut selvää jämäköitymistä ja tiettyä kovapäistymistä. Ihan pentuajan arkuus on tiessään ja tilalla on rohkea, utelias ja huoh, hyvin päättäväinen koira. Positiivista on se, että Martta rakastaa koulutustilanteita ja ohjattua tekemistä. Naksutin toimii Martan kanssa hyvin. Ulkona irrallaan ollessakin käskyt menee suht hyvin jakeluun, mikä on aivan mahtava juttu.

Ulkoilusta tulikin vielä mieleeni yksi juttu... Koska tuo lumisukeltaja syöksyy joka paikkaan pää edellä, on pään alueen turkki aivan täynnä huopunutta takkua. Missään muualla ei ole takun takkua, mutta leuka, korvat, päälaki... Vähintään kerran viikossa, usein kaksi, turkki käydään läpi ja takut auotaan/liotellaan "ehkä jopa maailman parhaalla" turkinhoitoaineella. Vaan kun ei auta. Hetken perästä ne takut taas siellä. Eli jos jollain on hyviä vinkkejä, pliis kertokaa mullekin!