Sisäsiisteydestä vähän.

Se piti vielä lisäämäni, että tällä viikolla, luultavasti, saan laittaa matot takaisin lattialle. Jeshh!!! Kyllä, nämä jutut sujuu jo hienosti kuten kuuluu - pihalle, ei sisälle.

Ihana viikonloppu.

Kuvissa näkyvä mytty sisältää 30% tiibetinterrieriä ja 70% etelävenäjänpaimenkoiraa. Meillä oli viikoloppuvieraina Teemun Niina-sisko ja kuvien 30% eli Hetti. Koirat tuli keskenään toimeen oikein hyvin, mutta pakkohan se oli pientä karhunpainia harrastaa :)

Martan koulutaival alkoi viime torstaina. Meillä onkin niin hyvä tilanne, että tässä oman kylän liikuntahallin pihalla on perustottelevaisuuskoulutusta torstai-iltaisin. Toisten koirien kanssa menee ihan hienosti, mutta ihmsiä kohtaan on epäluuloinen. Kuuleman mukaan Martan itsetunto vaatii kohennusta... Tuo koirakoulu on hyvää harjoitusta siinäkin mielessä, että meillä on tarkoitus osallistua lokakuussa pentunäyttelyyn.

Tavatonta käytöstä ja käytöstapoja.

Osaahan se tuo meidän Martta olla kuritonkin :))

Tässä muutamaan otteeseen on tuolla tien päällä käyty keskustelua siitä kumpi päättää suunnan ja tahdin - minä vai Martta. Jokseenkin helposti Martta kuitenkin on luovuttanut päätäntävallan minulle. Ja kun nokkimisjärjestys on reilassa, on Martan kanssa lenkkeily aivan mahtavaa.

Toinen vintiöimisen aihe on nyt sitten kuitenkin se yksin kotona oleminen. Kun ovi sulkeutuu, alkaa Martalla hulinat. Pissat ja läjät, edes ihan pienen pienet, on ollut pakko tiristää lattialle ja sitten niihin jätöksiin on hinattu sohvalta tyynyt ja viltti. Keittiön pöytä ja tasot on saaneet olla Martalta rauhassa sen jälkeen kun muutaman kerran "kysyi" saako niille hamuilla. Muuutta, kun jää yksin on kaikki mahdollinen haisteltu ja maisteltu sekä siroteltu lattialle. Haastavampi homma. Kun porukka on kotona, koira käyttäytyy täysin mallikkaasti ja yksin ollessa sitten taas ihan ei. Kop kop, mitään Martta ei ole kuitenkaan rikkonut.

Perustottelevaisuutta on treenattu tässä jonkin verran.
"Istu", "maahan" ja "tule" Martta osaa jo ihan täysin. "Oma paikka" löytyy lähes aina (no se on se "pesä" rappusten alla) ja "sivulle" sujahtaa noin 90% varmuudella. Sen verran nyt on vielä pakko kehua retostaa, että kyllä tuon Martan kanssa on vaan niin ilo harjoitella noita juttuja kun se tekee asiat mielellään ja innostuneena sekä oppii minusta todella nopeasti.

Kakaroita ja kakaroita.

Tänään se vihdoin alkoi - koulu! Meidän innokas ekaluokkalainen ja vähemmän innokas tokaluokkalainen kävelevät aamuisin noin 500 metriä bussipysäkille. Näin ensimmäisenä aamuna tuppauduimme Martan ja kuopuksen kanssa saatille, vastalauseista viis.

Ai miten Martta nautti! Kokonainen lauma lapsia! Jos nyt äkkiä lasken niin ainakin 10 pikkuihmistä. Lapset on Martalle oikein mieluista seuraa. Lasten kanssa se on alkunuuskutusten jälkeen ihan lunki ja aivan loputtoman kärsivällinen ja varovainen. Ja kun tapaa saman lapsen uudestaan niin laskee lähelle ilman kummempaa "uudelleen tutustumista" (aikuisten kanssahan juttu on toinen). No, sitten kun joukon jatkoksi tupsahti Raksu-pentu niin voi veljet ja veljenpojat, eihän siitä olisi malttanut kotio millään. Vaikka kokoero oli aika reilu niin oikein kivasti Martta ja Raksu osasivat touhuta keskenään, sen nyt minkä hihnan päässä tietty pystyy ja yltää.

Martta on harjoitelut kotona yksin olemista. Ainakin nyt on mennyt ihan ok, kopkop. Ei ole tuhonnut mitään vaikka uhups, kengätkin on unohtuneet eteiseen (ne oli jossain vaiheessa kovin kiinnostavia Martan mielestä). Myös yöt on sujuneet ongelmitta. Tästä on hyvä jatkaa!

Sumopainin salat.

Teemu ja lapset kävi eilen illalla tuolla meidän "pikkukaupalla" (eli K-kauppa näin virallisemmin) ja kun kävellen menivät niin ottivat Martan matkaan. Juuso siinä sitten odotteli Martan kanssa pihan puolella sillä aikaa, kun muut olivat ostoksilla. Kuulemma useampikin ohikulkija huomautti Martan muistuttavan kovasti Pikkukakkosen Ransua. Tämän saman huomion teki mm äitini naapuri tässä eräänä iltana (terveiset Annelle). Noh, nyt täytyy kyllä fanien harmiksi todeta, että "Ransu" on vain väliaikainen asiain tila. Yllä vihjettä siitä, mitä tuleman pitää eli Martan vanhemmat (kuvat lainattu kasvattajan sivuilta).

Meidän pikku sumopainija on osoittautunut nopeaksi oppijaksi. Perusjutut kuten istuminen jne menevät jakeluun aivan hämmästyttävällä vauhdilla (tai sitten Saija on ehtinyt jossain välissä sen jo kouluttaa :D ). Sumopainija siksi, että Martta on muutaman kerran huvittanut itseään ottamalla hyvät alkuvauhdit ja sen päälle etutassut taivasta kohti ja valtava rojaus lähimmän ihmisen päälle. Hauskaa ensimmäisen ja ehkä toisenkin kerran, mutta nyt se manööveri on ei-listalla. Lattiapissat on muuttuneet nurmikkopissoiksi, paitsi kun oikein jostain ilahtuu niin sitten kyllä tippa lirahtaa. Meillä on vakaa aikomus lähteä Martan kanssa opettelemaan tottelevaisuutta oikein koirakouluun, mutta mihin - se on vielä auki. Porvoon palveluskoirilla alkaa juuri kurssi, mutta meillä ei vielä ihan riitä leimat rokotuskortissa. Jospa tästä jostain suht läheltä nyt kuitenkin löytyisi.

Martta haukkaa - eikun ei haukkaa, vai miten se oli...?

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että lattioita on aika haastavaa mopata jos mopin päässä roikkuu reilut 23 kiloa nelivetoa väärään suuntaan :D

Tänään haukut sai ruohonleikkuri (munkin mielestä ihan huono), Pentin ruohonleikkuri (siitä hirtti kaasu, joten...), pölynimuri ja se moppi tietty piti haukkua pystyyn.

Ihan kuin ihmislapset, myös Martta maistaa kaiken mikä eteen tulee. Ei pure, eikä riko, ottaa vaan hampaitten väliin. Sitten se katsoo minuun kysyvästi "joo vai ei". Ja pirulauta kun se vaan on aina se ei... Ei saa purra sohvaa, eikä saa purra mattoa, ei vilttiä eikä kukkia sisällä, eikä ulkona. Ankeaa on lapsen elämä. Kasvattajien, Saijan ja Mikan, luona mietittiin, että kuinkahan monta minuuttia Martalta menee tuommoisen vinkuvan pehmolelun purkamiseen. Mikahan se oli joka arveli, että se saattaa säilyä ehjänä ja sitä ei rikotakaan ja niinhän siinä on käynyt. Se on (ainakin vielä) pidetty ihan kokonaisena.

Tosiaan siellä Saarelassa Saija koppasi Martan syliin ja vaa'alle. 23,2 kiloa oli lukemat. Hetki sitten mittasin säkäkorkeuden ja se oli aika tarkkaan 50cm. Lapsi on terve ja kasvaa hyvin :D

Rokotettu ja lenkitetty.

Rokotus takana. Meni hienosti - Martta oli oikein rauhallinen ja kärsivällinen vaikka ajat olikin reilusti myöhässä. Nyt toivotaan, että piikityksestä selvitään ilman sivuvaikutuksia. Lääkäri antoi myös luvan lenkkeilyyn ja toisten koirien kanssa saa tehdä tuttavuutta ja se on jopa toivottavaa.

No mehän otettiin heti Martan kanssa neuvosta vaari ja lähdettiin iltalenksalle. Joko tämä kerta oli onnenkantamoinen tai uutuuden viehätystä, mutta kertakaikkiaan, koira kulki kuin ajatus. Koko ajan tuossa vierellä ja koko ajan kuulolla. Koiria tuli vastaan, samoin ihmisiä ja ne kyllä noteerattiin, mutta ne ei aiheuttaneet mitään kummempaa reaktiota. Jotenkin aika erikoinen fiilis, koska tuommoisen ison kakaran odottaa tempovan suuntaan jos toiseen ja pysähtelevän ja pyörivän jaloissa ja mitähän vielä. Suap nähhä kuinka aamulenkki sujuu :)

Muutama kuva.

Kotona ollaan!

Enpä tiedä, ehkä se ei ole ihan terveen ihmisen merkki, että on valmis viettämään kesän kuumimman viikonlopun autossa aivan tolkuttomissa ruuhkissa jonottaen, mutta me nyt kuitenkin teimme niin. Martan kasvattaja asuu viiden tunnin ajon päässä meiltä tai seitsämän, jos on pentukoira matkassa.

Menomatka kahden aikuisen kesken meni aika joutuisasti. Kasvattajan luona oli hieno mahdollisuus ihailla upeita aikuisia kaukasianpaimenkoiria ja etelävenäjänpaimekoiria, mutta meidän mukaan lähti ipana, Zaijas Anan-Atalante, etelävenäjänpaimenkoira.

Mieli korkealla läksimme kotimatkalle ja oltiinkin päästy varmasti kaikki 500 metriä kun Martta erittäin taiten loikkasi ilmaan samalla päästäen pissan. Eikä ihan mikään pieni liraus ollutkaan vaan sen verran riittoisa loiskaus, että me molemmat etupenkkiläiset kastuimme samoin penkit ja takaosasto. No siinä kohtaa oli just hyvä hetki pitää ensimmänen tauko :)) Minä lorvailin Martan kanssa tienposkessa ja Teemu siivosi autoa. Kyllähän me sitten loppumatka ihasteltiin toistemme uutta parfyymiä... Jotenkin sitten sen ensimmäisen paussin jälkeen Martta totesi, että siellä takana on aika jees lähinnä loikoilla. Loppumatka meni sitä myöten mainiosti, jos ei lasketa ruuhkia. Pysähdeltiin muutamia kertoja ja Martta ihmetteli maailmaa. Moottoripyörät se totesi kamaliksi ja Teemun ihanaksi.

Kotona ensimmäisenä ohjelmassa tietysti tupatarkastus, lasten pussaaminen ja lattian kastelu. Siihen päälle ruoka ja lenkki. Martta, Teemu ja Juuso kävivät tarpomassa pellonlaitaa hyvän tovin. Kun pääsivät sisälle, oli hyvä taas lirauttaa lattialle. Sitten suihkuun ja se oli lähinnä "voiko tuota lentävää vettä haukata"-tyyppinen tilaisuus. Sitten taas lattiapissalle ja nukkumaan. Yö meni rauhallisesti, ei itkua, ei vinkunaa, vain sikeää unta.

Ai juu, yksi ihan kamala juttu (siis Martan makuun kamala) meillä tapahtui illalla. Vaihdoin piilarit silmälaseihin sillä seurauksella, että Martta lähti kiertämään minuu kahden metrin etäisyydellä, piti päätä alhaalla ja murisi kieltämättä oikein vakuuttavasti matalalta ja hiljaa.

Niin ja vielä se on pakko kertoa, että tuo meidän Ella hoksasi kysyä, että pääseekö Martta mukaan Pernajan marttojen kokouksiin.

Tänään on vietetty aamupäivä pihalla ja illalla mennään rokotukselle. Odotamme mielenkiinnolla :)