Meidän hieno Martta!!!

Ai kyllä minua nyt nolottaa, kun aavistuksen epäilin Marttaa etukäteen. Arvelin katsokaas ettei se ehkä suostu edes Kaapelitehtaan ovista sisälle.

Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 500 koiraa. Meillä vaihtui tuomari vielä viime tipassa. Marianne Holm sairastui joten hänen tilallaan oli Paula Heikkinen-Lehkonen.

Kaapelilla oli jo heti aamu yhdeksän jälkeen hyvä sutina päällä. Koiria, ihmisiä, häkkejä, pöytiä, hajuja, ääniä... Ja meidän Martta oli kuin viilipytty :)) Sille oli ihan sama oliko paikalla 500 vai 5000 koiraa. Pari isoa möreä-äänistä miestä koitti tulla suinpäin siekailematta tekemään tuttavuutta, johon Martta totesi hiljaa ja matalalta "älä käy mulle". Mutta muuten se sieti ihmis- ja koirapaljouden todella hienosti.

Hieman hämmentävää oli uteliaisuus, jota Martta herätti. Muutama ihminen tuli erikseen sanomaan, että he olivat etukäteen löytäneen listalta etelävenäjänpaimenkoiran, tutustuneet rotuun netissä ja tulivat nyt katsomaan "livenä". Kysymyksiä esitettiin laidasta laitaan mm. "eivätkö nämä ole luonteeltaan kovin sotaisia" tai "mistä näitä saa, ei kai Suomesta kuitenkaan".
Ja se vaikein, "miksi te päädyitte tähän rotuun" - niin miksi, siinä on kysymys, johon en osaa edelleenkään oikein vastata, mutta päivääkään emme ole katuneet!

Meidän viili ja pytty pääsivät pienen odottelun jälkeen kehään (numerolla 11, samassa kehässä kävi 79 koiraa). Minä purin kynsiä kehän laidalla. Kierros ympäri ja tuomarin tutkittavaksi. Martta antoi katsoa hampaat - jeee! Muu hipelöinti ja kopelointi oli vähän siinä ja tässä, mutta ensimmäiseksi kerraksi sekin meni minusta ihan ok. Seisominen oli jokseenkin haastava juttu, Martta olisi paljon mieluummin maannut pituallaan. Mutta summa summarum arvostelu saatiin ja se on tässä:

"Ikäisekseen jo hyvä koko ja tarpeeksi vankka luusto. Hieman hoikassa kunnossa ja runko vielä kapea. Hyvä pää, tummat silmät, hyvä pigmentti. Eturinta kaipaa vielä lisää täytettä ja selän tulee kiinteytyä. Lanneosa hieman pitkä. Hyvät takakulmaukset ja terverakenteinen takaosa. Karva alkaa vaihtua ja on siksi paikoitellen paksua. Käytös vielä tottelematonta ja epävarmaa. Tarvitsee lisää harjoitusta." Ja rasti tuli ruutuun pentuluokka 1.

Nyt varmaankin lähdetään hakemaan kokemusta lähiseutujen match showt kiertäen.

Luuuuunta!

Minun ja Martan iltalenkit muuttui kertaheitolla valoisammiksi kokemuksiksi kun tuli lunta :) Ihan kuin vahingossa lenkit on myös pidentyneet, kun ei tarvitse taapertaa kaiken valon imevässä märässä pimeydessä. Martta tykkää lumesta, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Se saattaa kulkea monta kymmentä metriä yhtä soittoa kuono maata viistäen, kita auki ja lunta ahmien. Ja märkä lumi, sehän sitten kerääntyy tassuihin...


Laitan vielä kuvan Ellan ja Martan touhuiluista. Heillä on joku keittiöprojekti menossa :) Martta on lähes aina siellä missä tapahtuu. Se haluaa olla mukana tai vähintäänkin nähdä mitä muut tekevät.

Ajelulla ja sirun tarkastuksella.

Eilen käytiin ajelulla Porvoossa. Martta viihtyy autossa ja se on hyvä juttu se. Samalla pyörähdettiin eläinklinikan kautta (eläinklinikka Avec, suosittelen lämpimästi!). Martan siru tarkastettiin ja sehän oli hienosti siellä missä pitikin ja numerosarja täsmäsi papereihin, joten nyt on kaikki valmista tulevaa pentunäyttelyä varten. Aikataulut on muuten julkaistu!