Ystävämme vaaka eli uusimmat mitat :)

Martta ei ole enää ihan sylikoiran mitoissa :D
Vaaka näytti 30 kiloa ja säkäkorkeudeksi saimme 67,5 cm.

Olisi kiva kuulla myös Martan veljen mittoja (ja kuulumisia muutenkin) eli jos olette kuulolla niin heittäkäähän viestiä :)

Kuvia

Ihan vain muutama kuva. Normaalisti pääsemme Martan kanssa pidemmälle lenkille vasta illalla seitsämän/kahdeksan, joskus yhdeksänkin aikaan. Nyt oli mahdollisuus lähteä heti aamulla ja niinhän meillä meni kaksi tuntia metsässä :)

Ensimmäinen "koitos" edessä!

Nyt Martta on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyyn. Hieman jännitys hiipii niskavilloihin - minulla, Martalla ehkä vasta näyttelyssä.

Nyt varmasti etelävenäläisen hieman karskinpuoleinen maine kokee kolauksen, mutta ehkä se sen kestää :)

5 v kuopukseni tuumasi eilen, että "sulla on Martta liian pitkät pääkarvat, pakko laittaa pompula, muuten lakkaa näkymästä".


Mukelo kävi etsimässä sievän vaaleanpunaisen (mikäs muukaan) pompulan ja ryhtyi tuumasta toimeen. Olin aika varma, että Martta ei suostu siihen hommaan, mutta se olikin ihan "joo okei".


Ponnaria tehtiin pitkään ja hartaasti. Kärsivällinen koira meillä...


Valmista tuli vihdoin! Eikö oo hieno :D

Ja mitä sitten tapahtui? Martta söi pompulan ennen kuin ehdittiin kissaa sanoa...

Sataa sataa ropisee...

Onpahan ollut aivan mielettömän upea syyspäivä tänään - siis minusta ihan oikeasti upea. Ensin vettä tulee taivaan täydeltä, sitten hetkessä muuttuu aurinkoiseksi ja taas viiden minuutin päästä ratkeaa satamaan ja sekaan pukkautuu vielä rakeitakin.

No ihan niin kuin muinakin iltoina, niin tänäänkin Martan kanssa lenkille. Ojissa oli vettä oikein ruhtinaallisesti ja Martta tietty niihin uimaan. Kivaa näytti olevan :) Sitten mentiin tuohon jokirantaan, siihen kohti missä ennen on ollut mattolaituri. Pentu istui rannassa ja katseli vettä pää kallellaan, mitä lie miettinyt kun ihan varoittamatta otti valtavan loikan jokeen. Martan loikka on helposti ainakin puolitoista metriä, joten siinä kohti rantaa se päätyi kaulaa myöten veteen. Jumankekka että tuli koiraan vauhtia! Siinä tuli vesijuoksun nopeusennätys kun sipaisi ylös joesta. Ja se ilme... Reppana oli ensin niin ällistyneen näköinen ja sitten nolon. Ehkä se ensi kerralla miettii, ennen kuin pomppaa - tai sitten ei. No sitten lähdettiin lompsimaan kohti kotia. Siinä kohti ei satanut ja nakkasin hupun niskaan (juu, mulla oli ihan täysi sadevarustus päällä). Kai se oli joku tuolla korkeuksissa kiivastunut siitä kun naureskelin Martan odottamattomalle kastumiselle (niin, vaikka se oli jo läpimärkä sen ojasurffailun jäljiltä) ja päätti siksi heittää taivaallisen ämpärillisen vettä niskaan. Siltä se ainakin tuntui kun vettä alkoi tulla kuin saavista kaataen. Itse olin aivan hetkessä märkä, piilarit tahtoi uida karkuun sadeveden mukana ja Martta moitti minua katseellaan ja koitti päästä "suihkua" karkuun. Ohessa kuva aiheeseen liittyen...