Hirvi ja lääkäri.

Tänään Manulla oli eläinlääkärikäynti. Teemu ja Enni lähti pentusen kanssa heti aamusta ja me Martan kanssa lampsittiin kahdestaan piiitkälle lenkille. Ah autuutta!

Lääkärissä meni kuulemma hienosti. Manu on selvästi Marttaa uteliaampi ja rohkeampi, joten ei ollut kummemmin ujostellut. Painoa on nyt noin 11 kg eli puolisentoista tullut reilussa viikossa. Kulkusista toinen killuu jo siellä missä kuuluukin, toinen vielä miettii mihin suuntaan pitäisi kulkeutua. Rokotuskin pistettiin ja tehoste annetaan kuukauden kuluttua. Silloin myös Martta lähtee lääkärin pakeille. 2v rokotuksen aika. Manu sai myös aivan hellusen (vaaleanpunaisen, hmmm) "vauvapaketin". Sisältä löytyi narulelu, jättiläiskoirien penturuokaa ja opas kuinka pennun kanssa kuuluu olla ja elää.

Rinta rottingilla voin kertoa, että Manu on jo kutakuinkin sisäsiisti. Ihanaa! Olin henkisesti varautunut paljon pidempään aikaan, mutta en valita tässä kohti :) Harmaita hiuksia ja ällötyksiä on aiheuttanut pennun tolkuton hinku syödä omia läjiään. Torttuaterian jälkeen koko koira haisee metrin päähän ja luonnollisesti ihan hirveälle, yöksis. Onneksi ja helpotukseksi saimme vinkin laittaa koiranruoan sekaan ananasmurskaa ja arvatkaa mitä, toimii! Ilmeisesti se ei syödessä maistu pahalta koska ruoka menee ihan samaa tahtia kuin aina, mutta kikkanat se jättää rauhaan. Sen lisäksi, että pentu osaa jo tehdä asiansa pihalle, se osaa myös istua, mennä maahan ja odottaa kiltisti kun pyydetään (tästä on suurin hyöty silloin kun on aika laskea ruokakuppi lattialle, ensimmäisinä päivinä koko Manu ehti kuppiin ennen kuin pohja koski lattiaa).

Martta sai tänään naposteltavaksi hirvenniskan. Siinä alkuun kun repi parhaita paloja irti, Manu parka joutui pysyttelemään monen metrin päässä.

Sitten kun isommat lihat oli herkuteltu, sai Manu tehdä tuttavuutta niskan kanssa. Ja kyllähän se tykkäsi :D Ei oisi millään lähtenyt sisälle kun kävin heitä hakemassa.

Antaisitko pusun tälle karvapalloselle :)

Manu oli rohkea ja antoi. Verisen kuonon vetovoima oli vastustamaton :D

Viikon päästä meille odotetaan mieluisia vieraita ja koiraseuraa joka ei juuri koossa häviä Martalle - valkoinenpaimenkoira uros Ego.

Manu!

Taas on ollut elämässä niin sutinaa, että on jäänyt Martan asioitten päivittäminen. Tapahtumia on kyllä piisannut myös koiruudella :)

Martan kanssa on lenkkeilty ahkerasti kaameasta pakkasesta huolimatta. Ja lenkkeily sujuukin oikein mallikkaasti, paitsi... Liekö jo kevättä rinnassa vai mikä ihme, mutta Martta tahtoisi päästä tutustumaan joka toiseen vastaan tulevaan koiraan. Sitä leikittää ihan kamalasti! Marttahan nyt on iso ja innokas ja kun iso ja innokas koira loikkaa ilmaan tahi nykäisee nelivedon päälle, sitä saattaa joku jo pelästyä. Martta ei todellakaan tahdo kenellekään pahaa, mutta ymmärrän vallan mainiosti jos joku sitä hermostuu :/ Siispä nyt meillä pyritään harjoittelemaan toisten koirien ohittamista r a u h a l l i s e s t i . Erityisesti Martta tahtoisi pelmuamaan mustien itseään pienempien koirien kanssa ja tämän luulen johtuvan Hetistä (Hetti on Martan bestis :D ). Pikkumusta = ihana :)

Toinen "juttu" Martan elämässä on punastuminen. Sen tassuissa, mahassa, takamuksessa olevat karvat ovat muuttuneet punertaviksi. En ymmärrä miksi. Meillä on taannoin ollut westie, jolla oli valkoisen turkkinsa kanssa sama ongelma. Syy ei siis voi olla rodussa. Ruoka näillä kahdella on myös erilaista. Ainoa mitä itse osaan epäillä on vesi, mutta voisiko olla mahdollista että vesijohtovesi värjää koiran turkkia? Ja miksi vain tietyiltä alueilta?

Martta on saanut myös kaverin. Meille muutti reilu viikko sitten pieni pojankoltiainen, Manu. Eli tästä lähtien Martan maailma on myös vähän Manun maailma :) Ensimmäisinä päivinä pallero olisi kovasti halunnut Martan kainaloon ja kylkeen kyhnäämään, mutta mitä teki Martta... Sehän oli aivan järkyttynyt kuinka saatoimme kiikuttaa sellaisen kamalalta haisevan ja hännässä roikkuvan rääpäleen meille. Mielenosoituksena Martta ryhtyi syömälakkoon. Ja pentusella ei ollut pienintäkään asiaa Martan lähelle, ei. Onneksi kuitenkin tuosta on välit lientyneet :) Nyt kumpainenkin nukkuu samassa petissä ja muutenkin kulkevat alati yhdessä. Edelleen Manu roikkuu hampailla Martan hännässä, mutta nyt Martta vaan lisää kaasua ja pieni tulee nelitassuluisussa perässä :D

Iso ja Pieni :)

Martalla on onneksi iso peti :) Tämän kuvan nappasin, kun Manu oli "hukassa". Martta oli kuvan ottamisen aikoihin asti käskenyt pennun painua sinne missä pippuri kasvaa. Yks kaks Manu ei ollutkaan minun jaloissa ja etsin ja etsin sitä. Mietin, että ei meidän huusholli nyt niin iso ole, että sinne voisi yksi koiranpentu hukkua. Tuolta se sitten lopulta löytyi, Martan takaa nyyköttämästä. En sitä meinannut millään ensin hoksata, ehkä jos nuo silmät loistaisi tuolla tapaa "livenäkin" :)

Vielä on kokoeroa.

Päivätirsat.

Lenkille lähdössä. Meillä on pienemmillä lenkeillä Manu mukana. Lähinnä ne lenkit on "Manu tutkii maailmaa" -tilaisuuksia :)

Jokohan kohta lankoja?

Mieluisa vieras :)

Emppu ja Martta.

Martan toinen juoksu on ohi ja nyt lähtee karvaa! En ole ihan varma johtuuko se siitä juoksusta vai vuodenajasta vaiko ehkä vähän molemmista, mutta lähinnä tuota pohjavillaa tuntuu irtoavan aivan hurjasti. Martan karvat on alusta asti kerätty talteen ja nyt sitä on jo niin paljon, että alkaa olla aika muistella kuinka rukkia pyöritetään :)