Leluelämää.

Kyllä ei ole nykypäivän leluja tehty kestämään... Alla on hetken käytössä ollut solmunaru. Aika ankeassa kunnossa ja meni heti kuvan ottamisen jälkeen roskiin.



Martan suureksi riemuksi Teemu toi sille tänään testirenkaan. Jos tämä kelpaa, saa sitten ihan oikean autonrenkaan.





Veikkaan kylläkin, että tämäkin on tuhottu yhdessä illassa :) Meiltä on jo kerätty kourallinen kumisälää lattialta. Otan ja lisään kuvan renkaasta "tutustumiskäsittelyn" jälkeen.

Ammattilaisen käsittelyyn.

Martta kävi saamassa päivitykset rokotuksiin ja samalla lääkäri tarkasti kunnon ja voinnin muutenkin.

Vasen silmä rähmi ja siihen saatiin tipat. Paino on kuulemma juuri sopiva ja hampaat kauniit :) Turkista lääkäri nykäisi pihdeillä pari takkua ja totesi sen olevan juurikin sitä irronnutta pentukarvaa. Saimme vinkkejä turkinhoitoaineista, jotka kylläkin on suunnattu hevosille :))

Jotta tuo turkki saataisiin kuntoon ja loputkin pentukarvat pois, varasimme Martalle ajan trimmaukseen. 8.5. tyttö pääsee ammattilaisen hoiviin. Katsotaan mitä hän saa aikaan.

Vielä vähän ulkoilukuulumisia. Oltiin tässä yksi ilta taas metsässä ja voi kun Martalla oli hauskaa - mutalammikoissa ja ojissa. Missä vain oli märkää ja likaista, sinne! Jotenkin tuli mieleen ystävämme sika, koska mitä liejuisempi monttu sitä onnellisempana Martta siellä loikki ja piehtaroi. Ja ojat, se ei varmaan tiedä mitään hienompaa kuin juosta tuhatta ja sataa suoraa metsäojaa joka on puolillaan vettä :)) Risut, heinät, kepit sun muut on ihan luku erikseen, niitä se kerää turkin täyteen enkä olisi hämmästynyt vaikka kotona sen karvan kätköistä olisi hypännyt hiiri. Mutta kivaa oli!

Match show Loviisa.

Martta kävi tänään hakemassa tuntumaa näyttelyihin Loviisasta.

Meillä tehtiin etukäteen todella runsaasti töitä Martan turkin eteen. Takkua leuassa ja poskissa, jonkin verran kainaloissa, phui... No karva saatiin suht siedettävään kuntoon niin että uskalsi lähtä näytille :)

Klo 11 alkoi ilmoittautuminen ja arvostelut klo 12.
Ensin oli pariarvostelu. Pariarvosteluitten perusteella hurtat jaettiin kahteen ryhmään. Martan osalta meni ihan mukavasti. Hampaat Martta näytti hienosti, samoin antoi tutkia muuten. Muut koirat herätti uteliaisuutta, mutta ihan hienosti maltti säilyi kuitenkin. Sininen nauha ja odottamaan ryhmäarvostelua.

Ryhmäarvostelussa valittiin 5 kauneinta, Martta pääsi mukaan siihen porukkaan. Kun viisi parasta oli valittu, tuomari jakoi ensin 4. sijan, sitten kolmannen, sitten toisen ja sitten jäljellä olikin enää kaksi koiraa, Martta ja bokseri. Tuomari juoksutti näitä kahta ympäri kehää, katseli ja tuumaili. Toinen pääsisi sitten siihen "best in" -kaksikkoon. Aika piinaavan pitkän tovin arvoisa tuomari mietti valintaansa, Martta alkoi jo hieman kyllästyä poseraamaan. Lopulta vastaus kuului "kiitos osallistumisesta" ja bokseri pääsi kilpailemaan kauneimman koiran paikasta. Damn...

Vaikka tällä kertaa ei Marttaa kruunattu näyttelyn kauneimmaksi, saimme hyvää kokemusta ja harjoitusta sekä myös lisää itseluottamusta :) Martta osaa kuin osaakin käyttäytyä hyvin ja olla kärsivällinen :)

Aamu armainen...

Jänniä juttuja sattuu ja tapahtuu kun uskaltautuu koiran kanssa lenkille.

Meillä on ollut täällä yksi vieraileva tähti, joka viihtyy lastenvaunuissa. Nyt siis Martan on ollut pakko sopeutua ylimääräiseen lenkkikaveriin ja vaunuihin. Aina kun joku ihminen tahi toinen koira on tullut meitä vastaan, Martta on jäykistelyt siinä vaunujen vieressä. Normaalisti jos joku tuolla kesken lenkin jää vaikka jutustelemaan Martta haluaa käydä moikkaamassa, mutta nyt se on vaan jäkittänyt siinä pikkuihmisen rinnalla. Ensin ajattelin jotta vaunut ahdistaa sitä ja se on siksi niin omituinen. Totuus kuitenkin aina pyrkii esiin ja tässä tapauksessa valkeni, että kyse on vahtimisesta :) Martta on todennut, että vaunut + matkustaja on vahdittava ja pidettävä ylimääräinen porukka kauempana. Asia vilpitön.

Ja vahtimisesta vainajiin - ei herkille! Tänä aamuna lähdettiin taas porukalla saattelemaan Enniä kerhoon. Päästiin lakutehtaan kohdalle niin jo Martta hamppasi jotain suuhunsa. Kidan toiselta puolen roikkui karvainen käpälä ja toiselta mehevästi verisiä luunpätkiä. Kuten arvata saattaa Martalla ei todellakaan ollut suurempaa halua luovuttaa saalistaan. "Irti"-käsky - aivan turha. Minun voimilla ei leukoja väännetty auki (kokeilin). Lakutehtaan pihalla patsasteli joku ukko. Nautti kaiketi esityksestä, mutta ei tarjoutunut auttamaan. Kumma juttu...

Hetken siinä sitten mietin, jotta annanko koiran vaan kulkea veriset luut suupielestä retkottaen, mutta päädyin kuitenkin siihen lopputulokseen että se voi olla joillekin kanssaihmisille hieman liikaa. Joten, käärin hihat, käskin Ennin pysyä paikoillaan fillarin kanssa, vaunujen renkaat jarruille ja tukevaan haaraseisontaan Martan päälle. Kaksin käsin väänsin leukoja auki ja ärisin "irti", kiittelin mielessäni että tuli otettua vastikään jäykkäkouristuspiikki ja mietin kuinka pienestä haavasta lihansyöjätappajabakteeri pääsee ihmiskehoon. Jossain välissä leuat aukesi sen verran, että saalis retkahti maahan, mikä lie jäniksen kinttu olikaan sitten. Aika napakalla otteella siitä sitten tehtiin siirtyminen raadon ulottumattomiin.

Hyj...

Voi hellanduudeli...

Kyllä ne pienet vaan on niin ihania...

Tuossa oikealla on linkki Martan kasvattajan sivuille ja sieltä taas löytyy linkki "pentuja". No ja siellä taas on kuvia 2 viikkoa vanhoista pentusista :) Pentujen vanhemmat ovat samat kuin Martalla eli kuvissa komeilee 3 kappaletta pikkuveljiä ja 2 pikkusiskoa :))

Onnittelut pentueen johdosta!