Mainospala!

Jos joku etsii koiralleen/koirilleen hyviä ja edullisia eväitä ja herkkuja, kannattaa ehdottomasti käydä Lihasavustamo Lindroosin puodissa Porvoon Tyysterissä.

Meillä on monesti puhuttu, että täytyisi käydä ja täytyisi käydä - ihan ihmisiä varten siis :) Mutta koska tuo ei ole ihan tässä nurkilla eikä oikein matkan varrella minnekään, se on vaan jäänyt tekemättä. Mutta NYT otin hetken aikaa tässä yksi päivä ja ajoin Tyysteriin. Sen lisäksi, että tiskit notkui makkaroita, paisteja, pihvejä, jauhelihaa ja mitä nyt ikinä osaa toivoakaan (mm savustettua kengurunlihaa :O) niin seinällä oli myös iso kyltti koirille tarkoitetuista tuotteista.

Valikoimassa on mm ydinluita (ja olipa muuten kerrankin meidänkin kaliiberiin sopivia ISOJA luita!), savuluita, jauhelihaa ja savunahkoja. Hinnat on kohtuulliset ja palvelu oikein ystävällistä :) Esim kilo savuluita maksaa 1,80e. Ja kilossa on yllättävän paljon. Itse pyysin ensin 5 kiloa, mutta sitten rouva tiskin takana näytti 3 kilon pussin ja no, se riittää meilläkin hetkeksi :) 3 kg:n pussi täyttää yhden normaalin pakastimen laatikon.

Manun strategisia mittoja :)

Manuliini alkaa pikkuhiljaa jättää pentupalleroisen pullukat ajat taakseen. Paino on noin 20 kg ja korkeus jossain 45 - 50 sentin välissä. Sattuneesta syystä tarkkaa lukemaa on mahdotonta saada :)

Manu on hyvin tunteellinen ja herkkä poika. Sehän on jo ihan täysin sisäsiisti, mutta jos sitä kehuu tai jos sitä toruu niin ai kun pissata lirittää lattialle! Toisinaan riittää kun joku ihana ihminen katsoo päin... Manu on myös kovin äänekäs verrattuna Marttaan. Siinä missä Martta puhuu vähän mutta asiaa eli silloin jos on tuntemattomia tontilla - Mauno taas höpöttää melkein tauotta. Se räksyttää ja murisee Martalle, haukkuu ja vahtii vieraat, piippaa kun nukuttaa, naukuu kun on tylsää. Jos vain on vähänkään syytä, Mauno on äänessä.

Turkki on edelleen sitä ihanaa pehmoista pentukarvaa. Vähän jännittää jo etukäteen, jotta käyttäytyykö turkki samalla tavalla kuin Martan kanssa vai onnistummeko välttämään sen kamalan huopumisen pentukarvan rojahtaessa irti.

Maunon kuono on hauska. Se on ollut tässä välissä aivan pikimusta nappi, mutta nyt se on kuin keittokinkkuviipale eli kauniin vaaleanpunainen.

*

Tässä kirsu näyttää harmaan vaaleanpunaiselta. Livenä se on vieläkin vaaleanpunaisempi.

*

Vauva :)

*

Olenpas ihana!

*

Ja pienikin olen mukamas.

*

No ja Martta oli sitä mieltä, että jos Manu mahtuu syliin niin tottahan hänkin!

Kuinka suuri Ego onkaan?

Viime lauantaina meillä oli mieluisia, joskin vähän turhan harvinaisia vieraita :) Valkoinenpaimenkoira Ego sekä Hanna & Kimi. Kiitos upeista kuvista Kimille!

Treffasimme meidän paikallisen liikuntahallin parkkipaikalla. Martta vähän katseli ja nuuski Hannaa ja Kimiä, ei kummempaa. Aika suinpäin suoraan Kimi kaappasi minut halaukseen ja sillä siunaamalla päähän pelmahti ajatus, että miten Martta siihen suhtautuu. No, eipä suhtautunut mitenkään :D Halaus myös Hannalta ja sama juttu, Martta ei reagoinut asiaan. Sitten kehiin Ego. Heh, Martta on tähän saakka ollut aina se isompi ja tottakai tiennyt sen itsekin. Nyt ensin alkuun vaikutti melkein siltä, kuin meidän Martta olisi ollut vähän vellihousu :) Korrektia haistelua ja tutustumista.

Suuntasimme siittä sitten porukalla lenkille ja alkukankeuden häivyttyä Martta oli taas oma itsensä. Meitä olikin hyvä lauma - meidän perhettä 2 aikuista, 6 lasta ja 2 koiraa + Hanna, Kimi ja Ego. Sää oli mitä hienoin lukuun ottamatta aivan tolkutonta tuulta.

Ego oli hillityn hallittu, viileä ja tyylikäs, kun taas meidän mörökölli oli kuin teinityttö pihkassa. Ihan koko ajan kerjäämässä huomiota ja leikkikaveria. Onhan se tietty vielä vähän kakara...

*

Kuin Wellan mainoksesta aikoinaan ;D "Tuulitukkaaa..." vai miten se nyt menikään :))

*


Manu pieni fanitti niin Egoa! Kai se mietti kuinka hänestäkin tulee isona suuri ja ylväs :) Kovasti koitti pysyä isompien perässä.

*

Ego.

*

Martta ja Manu sai tuliaisiksi kakun. Eikö ole ihana!

Päivä oli mukava ja ilta rauhalinen. Meidän karvaiset simahti unille jo alkuillasta.

Manu kävi tänään taas vaa'alla - 13,5 kg. Painoa on tullut hyvin ja muutenkin tuntuu, että pentu kasvaa ihan silmissä. Se on alkanut jo harjoitella vahtihaukkua :) Vähänhän se on vielä sellainen "vräh vräh", kun Martalla on syvä "wuh wuh". Äänenmurrosta odotellessa :)