Kuvia...

Martan joulutyyli :)



Joulu meni rauhallisesti, rennosti ja täysin vailla kiirettä.
Pyhien pääteemana meillä oli syödä hyvin ja huilata päälle :)





Joulupäivänä metsässä...

Rauhallista joulua!

On taas se aika vuodesta kun herkutellaan ja kerätään voimia eli

Oikein Lokoisaa ja Rauhallista Joulua!

Meidän hieno Martta!!!

Ai kyllä minua nyt nolottaa, kun aavistuksen epäilin Marttaa etukäteen. Arvelin katsokaas ettei se ehkä suostu edes Kaapelitehtaan ovista sisälle.

Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 500 koiraa. Meillä vaihtui tuomari vielä viime tipassa. Marianne Holm sairastui joten hänen tilallaan oli Paula Heikkinen-Lehkonen.

Kaapelilla oli jo heti aamu yhdeksän jälkeen hyvä sutina päällä. Koiria, ihmisiä, häkkejä, pöytiä, hajuja, ääniä... Ja meidän Martta oli kuin viilipytty :)) Sille oli ihan sama oliko paikalla 500 vai 5000 koiraa. Pari isoa möreä-äänistä miestä koitti tulla suinpäin siekailematta tekemään tuttavuutta, johon Martta totesi hiljaa ja matalalta "älä käy mulle". Mutta muuten se sieti ihmis- ja koirapaljouden todella hienosti.

Hieman hämmentävää oli uteliaisuus, jota Martta herätti. Muutama ihminen tuli erikseen sanomaan, että he olivat etukäteen löytäneen listalta etelävenäjänpaimenkoiran, tutustuneet rotuun netissä ja tulivat nyt katsomaan "livenä". Kysymyksiä esitettiin laidasta laitaan mm. "eivätkö nämä ole luonteeltaan kovin sotaisia" tai "mistä näitä saa, ei kai Suomesta kuitenkaan".
Ja se vaikein, "miksi te päädyitte tähän rotuun" - niin miksi, siinä on kysymys, johon en osaa edelleenkään oikein vastata, mutta päivääkään emme ole katuneet!

Meidän viili ja pytty pääsivät pienen odottelun jälkeen kehään (numerolla 11, samassa kehässä kävi 79 koiraa). Minä purin kynsiä kehän laidalla. Kierros ympäri ja tuomarin tutkittavaksi. Martta antoi katsoa hampaat - jeee! Muu hipelöinti ja kopelointi oli vähän siinä ja tässä, mutta ensimmäiseksi kerraksi sekin meni minusta ihan ok. Seisominen oli jokseenkin haastava juttu, Martta olisi paljon mieluummin maannut pituallaan. Mutta summa summarum arvostelu saatiin ja se on tässä:

"Ikäisekseen jo hyvä koko ja tarpeeksi vankka luusto. Hieman hoikassa kunnossa ja runko vielä kapea. Hyvä pää, tummat silmät, hyvä pigmentti. Eturinta kaipaa vielä lisää täytettä ja selän tulee kiinteytyä. Lanneosa hieman pitkä. Hyvät takakulmaukset ja terverakenteinen takaosa. Karva alkaa vaihtua ja on siksi paikoitellen paksua. Käytös vielä tottelematonta ja epävarmaa. Tarvitsee lisää harjoitusta." Ja rasti tuli ruutuun pentuluokka 1.

Nyt varmaankin lähdetään hakemaan kokemusta lähiseutujen match showt kiertäen.

Luuuuunta!

Minun ja Martan iltalenkit muuttui kertaheitolla valoisammiksi kokemuksiksi kun tuli lunta :) Ihan kuin vahingossa lenkit on myös pidentyneet, kun ei tarvitse taapertaa kaiken valon imevässä märässä pimeydessä. Martta tykkää lumesta, sekä ulkoisesti että sisäisesti. Se saattaa kulkea monta kymmentä metriä yhtä soittoa kuono maata viistäen, kita auki ja lunta ahmien. Ja märkä lumi, sehän sitten kerääntyy tassuihin...


Laitan vielä kuvan Ellan ja Martan touhuiluista. Heillä on joku keittiöprojekti menossa :) Martta on lähes aina siellä missä tapahtuu. Se haluaa olla mukana tai vähintäänkin nähdä mitä muut tekevät.

Ajelulla ja sirun tarkastuksella.

Eilen käytiin ajelulla Porvoossa. Martta viihtyy autossa ja se on hyvä juttu se. Samalla pyörähdettiin eläinklinikan kautta (eläinklinikka Avec, suosittelen lämpimästi!). Martan siru tarkastettiin ja sehän oli hienosti siellä missä pitikin ja numerosarja täsmäsi papereihin, joten nyt on kaikki valmista tulevaa pentunäyttelyä varten. Aikataulut on muuten julkaistu!

Ystävämme vaaka eli uusimmat mitat :)

Martta ei ole enää ihan sylikoiran mitoissa :D
Vaaka näytti 30 kiloa ja säkäkorkeudeksi saimme 67,5 cm.

Olisi kiva kuulla myös Martan veljen mittoja (ja kuulumisia muutenkin) eli jos olette kuulolla niin heittäkäähän viestiä :)

Kuvia

Ihan vain muutama kuva. Normaalisti pääsemme Martan kanssa pidemmälle lenkille vasta illalla seitsämän/kahdeksan, joskus yhdeksänkin aikaan. Nyt oli mahdollisuus lähteä heti aamulla ja niinhän meillä meni kaksi tuntia metsässä :)

Ensimmäinen "koitos" edessä!

Nyt Martta on ilmoitettu ensimmäiseen näyttelyyn. Hieman jännitys hiipii niskavilloihin - minulla, Martalla ehkä vasta näyttelyssä.

Nyt varmasti etelävenäläisen hieman karskinpuoleinen maine kokee kolauksen, mutta ehkä se sen kestää :)

5 v kuopukseni tuumasi eilen, että "sulla on Martta liian pitkät pääkarvat, pakko laittaa pompula, muuten lakkaa näkymästä".


Mukelo kävi etsimässä sievän vaaleanpunaisen (mikäs muukaan) pompulan ja ryhtyi tuumasta toimeen. Olin aika varma, että Martta ei suostu siihen hommaan, mutta se olikin ihan "joo okei".


Ponnaria tehtiin pitkään ja hartaasti. Kärsivällinen koira meillä...


Valmista tuli vihdoin! Eikö oo hieno :D

Ja mitä sitten tapahtui? Martta söi pompulan ennen kuin ehdittiin kissaa sanoa...

Sataa sataa ropisee...

Onpahan ollut aivan mielettömän upea syyspäivä tänään - siis minusta ihan oikeasti upea. Ensin vettä tulee taivaan täydeltä, sitten hetkessä muuttuu aurinkoiseksi ja taas viiden minuutin päästä ratkeaa satamaan ja sekaan pukkautuu vielä rakeitakin.

No ihan niin kuin muinakin iltoina, niin tänäänkin Martan kanssa lenkille. Ojissa oli vettä oikein ruhtinaallisesti ja Martta tietty niihin uimaan. Kivaa näytti olevan :) Sitten mentiin tuohon jokirantaan, siihen kohti missä ennen on ollut mattolaituri. Pentu istui rannassa ja katseli vettä pää kallellaan, mitä lie miettinyt kun ihan varoittamatta otti valtavan loikan jokeen. Martan loikka on helposti ainakin puolitoista metriä, joten siinä kohti rantaa se päätyi kaulaa myöten veteen. Jumankekka että tuli koiraan vauhtia! Siinä tuli vesijuoksun nopeusennätys kun sipaisi ylös joesta. Ja se ilme... Reppana oli ensin niin ällistyneen näköinen ja sitten nolon. Ehkä se ensi kerralla miettii, ennen kuin pomppaa - tai sitten ei. No sitten lähdettiin lompsimaan kohti kotia. Siinä kohti ei satanut ja nakkasin hupun niskaan (juu, mulla oli ihan täysi sadevarustus päällä). Kai se oli joku tuolla korkeuksissa kiivastunut siitä kun naureskelin Martan odottamattomalle kastumiselle (niin, vaikka se oli jo läpimärkä sen ojasurffailun jäljiltä) ja päätti siksi heittää taivaallisen ämpärillisen vettä niskaan. Siltä se ainakin tuntui kun vettä alkoi tulla kuin saavista kaataen. Itse olin aivan hetkessä märkä, piilarit tahtoi uida karkuun sadeveden mukana ja Martta moitti minua katseellaan ja koitti päästä "suihkua" karkuun. Ohessa kuva aiheeseen liittyen...

Aamun aikaiset.

Aamulla oli melkein pakkasta. Melkein pakkasta on melkein talvi, joten pipot ja lapaset piti kaivaa esille vaikka oli vielä unihiekat silmissä :)

Martta nauttii kun on viileää. Se olisi ulkona vaikka kuinka ja kauan eikä millään tahtoisi tulla sisälle. Kotona etsii talon viileimmän paikan ja loikoo sitten siellä. Välillä käy kurvaamassa muualla, mutta tuskastuu pian ja palaa takaisin jäähtymään.

Ja vesi, se jaksaa aina vaan yllättää :) Ulkona Martta loikkii edelleen kaikki lätäköt läpi. Samoin, jos ojan pohjalla on vettä sinne on pakko päästä. Se syöksyy kuono pitkällä ja rapa roiskuen koko ojan mitan ja nauttii. Veden kylmyys ei tunnu sitä haittaavan pätkän vertaa. Mutta sitten suihkussa, meidän vauva, jos koitan huuhtoa sen tassuja yhtään viileämmällä vedellä (ja nyt siis puhutaan kuitenkin vielä sellaisesta lämpötilasta, jossa itsekin kestän jalkoja lepuuttaa) niin jo saan todella syyttävän katseen ja tassut nousee ylös niin kuin tikuilla kävelisi. Elä sitten näitten kanssa :))

Pari kuvaa.

Nappasin tänä aamuna pari kuvaa Ellasta ja Martasta kun lompsivat takaisin aamukävelyltä.

Kuulumisia.

Taannoinen lääkärikäynti meni hyvin. Kasvu, nivelet ja uudet hienot hampaat - kaikki kunnossa. Seuraava käynti on noin vuoden kuluttua ja mikä hienointa, lääkäriltä tulee kutsu eikä siis tarvitse itse muistaa.

Lenkkeilyt, koirakoulut ja kotiopetuskin sujuu mallikkaasti. Tai no, juuri tänä aamuna kylläkin otimme Martan kanssa mittaa toisistamme. Tämä kerta oli ensimmäinen oikein oikea kina. Lähdin viemään kuopusta kerhoon kävellen ja otin Martan mukaan. Menomatka meni ihan kuten yleensäkin, koira käveli ihan siivosti vierellä ja kuunteli, totteli ohjeita. Kotimatka olikin jotain iiiiihan muuta. Martta päätti ottaa pomosnaisen paikan ja lähti ihan toiseen suuntaan kuin mitä piti. Nykäisin kevyesti hihnasta ja kutsuin, mutta meidän jumbojettipä ei siitä tykännyt vaan alkoi hyppiä päin (ja siis sehän saa jo kevyesti etutassut minun olkapäille) ja napsia hampailla hihoista/takinhelmasta. Kun komennus ja hihnan tiukennus oli aivan yhtä tyhjän kanssa, koppasin niskavilloista kiinni ja laskin lapsen makuulle. Voi mikä kamala huuto ja itku! Vauvauvau, iuiuiu! Kun rauhoittui, laskin irti ja sama show jatkui heti kun sai jalat taas alleen. Tämän toistimmekin sitten noin neljä, viisi kertaa ennen kuin vallanajako oli taas kuten kuuluu. Mutta siis, rakkaat naapurit, toisin kuin kamalasta mekkalasta ja itkusta voisi päätellä - EN yrittänyt saada Marttaamme hengiltä. Meillä vain kiukuteltiin :))

Martan epäröivä asenne aikuisia kohtaan on lieventynyt huomattavasti. Ei se toki edelleenkään pidä siitä, että sen luo säntää outo ihminen ihan yks kaks varoittamatta. Silloin se mielellään väistää taaemmas. Mutta jos se saa ensin rauhassa nuuhkaista ja sitten mennä lähelle niin kaikki on ihan ok. Myöskin sen "omien ihmisten" piiri on laajentunut. Eli siis se suhtautuu mutkattoman ystävällisesti moniin ihmisiin, joita ei näe joka päivä, mutta suht säännöllisesti kuitenkin esim viikoittain.

Tuoreita mittoja.

Eilen vähän mittailin tuota meidän pentua. Lukemat on varmaankin nyt kyllä "vähän sinne päin", johtuen lapsen eläväisestä luonteenlaadusta :)

säkä 60 cm
paino 25 kg

Tulevana maanantaina saadaan virallisempaa dataa. Ohjelmassa on silloin eläinlääkärikäynti, Martta saa taas rokotuksen ja ajattelin samalla pyytää tarkastamaan nivelet/kasvupatit. Minusta ne on ihan ok, mutta nyt kun on mahdollisuus saada ammattilaisen mielipide niin tottahan se täytyy kysyä.

Martan kanssa maailma on ihan mallillaan. Syödään, nukutaan, lenkkeillään. Tuolla kun hiekkateitä lompsitaan, niin siellähän on paikkapaikoin ajouriin kertynyt sellaiset pitkät vesilätäköt. Ja ne on nyt Martan mielestä ehkä ihaninta maailmassa. Sen silmiin tulee sellainen pieni (hullun)kiilto ja häntä nousee ylös heti justiinsa kun lätäkkö tulee näkyviin. Korvat kääntyy hörölleen ja koko koira valmistautuu, pää painuu vähän ja lihakset jännittyy. Ja sitten kun se lätäkkö on siinä - VALTAVA loikka niin että tassut läsähtää veteen ja sitten isoilla laukka-askelilla, ei kun loikilla, läpi koko pitkän lätäkön. Ja jos lupa tulee niin tätä sitten muutaman kerran ees taas. Siis sen oikein näkee miten se nauttii siitä kun vesi roiskuu ja lentää ja kohta ollaan kumpikin ihan märkiä :) Ja nyt jos joku miettii, että miksi se ei vie sitä uimaan, niin sepä ei sitten olekaan enää yhtään sama :D Lätäkkö on lätäkkö ja joki/järvi/meri on aivan liian epäilyttävää Martan makuun.

Sisäsiisteydestä vähän.

Se piti vielä lisäämäni, että tällä viikolla, luultavasti, saan laittaa matot takaisin lattialle. Jeshh!!! Kyllä, nämä jutut sujuu jo hienosti kuten kuuluu - pihalle, ei sisälle.

Ihana viikonloppu.

Kuvissa näkyvä mytty sisältää 30% tiibetinterrieriä ja 70% etelävenäjänpaimenkoiraa. Meillä oli viikoloppuvieraina Teemun Niina-sisko ja kuvien 30% eli Hetti. Koirat tuli keskenään toimeen oikein hyvin, mutta pakkohan se oli pientä karhunpainia harrastaa :)

Martan koulutaival alkoi viime torstaina. Meillä onkin niin hyvä tilanne, että tässä oman kylän liikuntahallin pihalla on perustottelevaisuuskoulutusta torstai-iltaisin. Toisten koirien kanssa menee ihan hienosti, mutta ihmsiä kohtaan on epäluuloinen. Kuuleman mukaan Martan itsetunto vaatii kohennusta... Tuo koirakoulu on hyvää harjoitusta siinäkin mielessä, että meillä on tarkoitus osallistua lokakuussa pentunäyttelyyn.

Tavatonta käytöstä ja käytöstapoja.

Osaahan se tuo meidän Martta olla kuritonkin :))

Tässä muutamaan otteeseen on tuolla tien päällä käyty keskustelua siitä kumpi päättää suunnan ja tahdin - minä vai Martta. Jokseenkin helposti Martta kuitenkin on luovuttanut päätäntävallan minulle. Ja kun nokkimisjärjestys on reilassa, on Martan kanssa lenkkeily aivan mahtavaa.

Toinen vintiöimisen aihe on nyt sitten kuitenkin se yksin kotona oleminen. Kun ovi sulkeutuu, alkaa Martalla hulinat. Pissat ja läjät, edes ihan pienen pienet, on ollut pakko tiristää lattialle ja sitten niihin jätöksiin on hinattu sohvalta tyynyt ja viltti. Keittiön pöytä ja tasot on saaneet olla Martalta rauhassa sen jälkeen kun muutaman kerran "kysyi" saako niille hamuilla. Muuutta, kun jää yksin on kaikki mahdollinen haisteltu ja maisteltu sekä siroteltu lattialle. Haastavampi homma. Kun porukka on kotona, koira käyttäytyy täysin mallikkaasti ja yksin ollessa sitten taas ihan ei. Kop kop, mitään Martta ei ole kuitenkaan rikkonut.

Perustottelevaisuutta on treenattu tässä jonkin verran.
"Istu", "maahan" ja "tule" Martta osaa jo ihan täysin. "Oma paikka" löytyy lähes aina (no se on se "pesä" rappusten alla) ja "sivulle" sujahtaa noin 90% varmuudella. Sen verran nyt on vielä pakko kehua retostaa, että kyllä tuon Martan kanssa on vaan niin ilo harjoitella noita juttuja kun se tekee asiat mielellään ja innostuneena sekä oppii minusta todella nopeasti.

Kakaroita ja kakaroita.

Tänään se vihdoin alkoi - koulu! Meidän innokas ekaluokkalainen ja vähemmän innokas tokaluokkalainen kävelevät aamuisin noin 500 metriä bussipysäkille. Näin ensimmäisenä aamuna tuppauduimme Martan ja kuopuksen kanssa saatille, vastalauseista viis.

Ai miten Martta nautti! Kokonainen lauma lapsia! Jos nyt äkkiä lasken niin ainakin 10 pikkuihmistä. Lapset on Martalle oikein mieluista seuraa. Lasten kanssa se on alkunuuskutusten jälkeen ihan lunki ja aivan loputtoman kärsivällinen ja varovainen. Ja kun tapaa saman lapsen uudestaan niin laskee lähelle ilman kummempaa "uudelleen tutustumista" (aikuisten kanssahan juttu on toinen). No, sitten kun joukon jatkoksi tupsahti Raksu-pentu niin voi veljet ja veljenpojat, eihän siitä olisi malttanut kotio millään. Vaikka kokoero oli aika reilu niin oikein kivasti Martta ja Raksu osasivat touhuta keskenään, sen nyt minkä hihnan päässä tietty pystyy ja yltää.

Martta on harjoitelut kotona yksin olemista. Ainakin nyt on mennyt ihan ok, kopkop. Ei ole tuhonnut mitään vaikka uhups, kengätkin on unohtuneet eteiseen (ne oli jossain vaiheessa kovin kiinnostavia Martan mielestä). Myös yöt on sujuneet ongelmitta. Tästä on hyvä jatkaa!

Sumopainin salat.

Teemu ja lapset kävi eilen illalla tuolla meidän "pikkukaupalla" (eli K-kauppa näin virallisemmin) ja kun kävellen menivät niin ottivat Martan matkaan. Juuso siinä sitten odotteli Martan kanssa pihan puolella sillä aikaa, kun muut olivat ostoksilla. Kuulemma useampikin ohikulkija huomautti Martan muistuttavan kovasti Pikkukakkosen Ransua. Tämän saman huomion teki mm äitini naapuri tässä eräänä iltana (terveiset Annelle). Noh, nyt täytyy kyllä fanien harmiksi todeta, että "Ransu" on vain väliaikainen asiain tila. Yllä vihjettä siitä, mitä tuleman pitää eli Martan vanhemmat (kuvat lainattu kasvattajan sivuilta).

Meidän pikku sumopainija on osoittautunut nopeaksi oppijaksi. Perusjutut kuten istuminen jne menevät jakeluun aivan hämmästyttävällä vauhdilla (tai sitten Saija on ehtinyt jossain välissä sen jo kouluttaa :D ). Sumopainija siksi, että Martta on muutaman kerran huvittanut itseään ottamalla hyvät alkuvauhdit ja sen päälle etutassut taivasta kohti ja valtava rojaus lähimmän ihmisen päälle. Hauskaa ensimmäisen ja ehkä toisenkin kerran, mutta nyt se manööveri on ei-listalla. Lattiapissat on muuttuneet nurmikkopissoiksi, paitsi kun oikein jostain ilahtuu niin sitten kyllä tippa lirahtaa. Meillä on vakaa aikomus lähteä Martan kanssa opettelemaan tottelevaisuutta oikein koirakouluun, mutta mihin - se on vielä auki. Porvoon palveluskoirilla alkaa juuri kurssi, mutta meillä ei vielä ihan riitä leimat rokotuskortissa. Jospa tästä jostain suht läheltä nyt kuitenkin löytyisi.

Martta haukkaa - eikun ei haukkaa, vai miten se oli...?

Se on kuulkaas semmoinen juttu, että lattioita on aika haastavaa mopata jos mopin päässä roikkuu reilut 23 kiloa nelivetoa väärään suuntaan :D

Tänään haukut sai ruohonleikkuri (munkin mielestä ihan huono), Pentin ruohonleikkuri (siitä hirtti kaasu, joten...), pölynimuri ja se moppi tietty piti haukkua pystyyn.

Ihan kuin ihmislapset, myös Martta maistaa kaiken mikä eteen tulee. Ei pure, eikä riko, ottaa vaan hampaitten väliin. Sitten se katsoo minuun kysyvästi "joo vai ei". Ja pirulauta kun se vaan on aina se ei... Ei saa purra sohvaa, eikä saa purra mattoa, ei vilttiä eikä kukkia sisällä, eikä ulkona. Ankeaa on lapsen elämä. Kasvattajien, Saijan ja Mikan, luona mietittiin, että kuinkahan monta minuuttia Martalta menee tuommoisen vinkuvan pehmolelun purkamiseen. Mikahan se oli joka arveli, että se saattaa säilyä ehjänä ja sitä ei rikotakaan ja niinhän siinä on käynyt. Se on (ainakin vielä) pidetty ihan kokonaisena.

Tosiaan siellä Saarelassa Saija koppasi Martan syliin ja vaa'alle. 23,2 kiloa oli lukemat. Hetki sitten mittasin säkäkorkeuden ja se oli aika tarkkaan 50cm. Lapsi on terve ja kasvaa hyvin :D

Rokotettu ja lenkitetty.

Rokotus takana. Meni hienosti - Martta oli oikein rauhallinen ja kärsivällinen vaikka ajat olikin reilusti myöhässä. Nyt toivotaan, että piikityksestä selvitään ilman sivuvaikutuksia. Lääkäri antoi myös luvan lenkkeilyyn ja toisten koirien kanssa saa tehdä tuttavuutta ja se on jopa toivottavaa.

No mehän otettiin heti Martan kanssa neuvosta vaari ja lähdettiin iltalenksalle. Joko tämä kerta oli onnenkantamoinen tai uutuuden viehätystä, mutta kertakaikkiaan, koira kulki kuin ajatus. Koko ajan tuossa vierellä ja koko ajan kuulolla. Koiria tuli vastaan, samoin ihmisiä ja ne kyllä noteerattiin, mutta ne ei aiheuttaneet mitään kummempaa reaktiota. Jotenkin aika erikoinen fiilis, koska tuommoisen ison kakaran odottaa tempovan suuntaan jos toiseen ja pysähtelevän ja pyörivän jaloissa ja mitähän vielä. Suap nähhä kuinka aamulenkki sujuu :)

Muutama kuva.

Kotona ollaan!

Enpä tiedä, ehkä se ei ole ihan terveen ihmisen merkki, että on valmis viettämään kesän kuumimman viikonlopun autossa aivan tolkuttomissa ruuhkissa jonottaen, mutta me nyt kuitenkin teimme niin. Martan kasvattaja asuu viiden tunnin ajon päässä meiltä tai seitsämän, jos on pentukoira matkassa.

Menomatka kahden aikuisen kesken meni aika joutuisasti. Kasvattajan luona oli hieno mahdollisuus ihailla upeita aikuisia kaukasianpaimenkoiria ja etelävenäjänpaimekoiria, mutta meidän mukaan lähti ipana, Zaijas Anan-Atalante, etelävenäjänpaimenkoira.

Mieli korkealla läksimme kotimatkalle ja oltiinkin päästy varmasti kaikki 500 metriä kun Martta erittäin taiten loikkasi ilmaan samalla päästäen pissan. Eikä ihan mikään pieni liraus ollutkaan vaan sen verran riittoisa loiskaus, että me molemmat etupenkkiläiset kastuimme samoin penkit ja takaosasto. No siinä kohtaa oli just hyvä hetki pitää ensimmänen tauko :)) Minä lorvailin Martan kanssa tienposkessa ja Teemu siivosi autoa. Kyllähän me sitten loppumatka ihasteltiin toistemme uutta parfyymiä... Jotenkin sitten sen ensimmäisen paussin jälkeen Martta totesi, että siellä takana on aika jees lähinnä loikoilla. Loppumatka meni sitä myöten mainiosti, jos ei lasketa ruuhkia. Pysähdeltiin muutamia kertoja ja Martta ihmetteli maailmaa. Moottoripyörät se totesi kamaliksi ja Teemun ihanaksi.

Kotona ensimmäisenä ohjelmassa tietysti tupatarkastus, lasten pussaaminen ja lattian kastelu. Siihen päälle ruoka ja lenkki. Martta, Teemu ja Juuso kävivät tarpomassa pellonlaitaa hyvän tovin. Kun pääsivät sisälle, oli hyvä taas lirauttaa lattialle. Sitten suihkuun ja se oli lähinnä "voiko tuota lentävää vettä haukata"-tyyppinen tilaisuus. Sitten taas lattiapissalle ja nukkumaan. Yö meni rauhallisesti, ei itkua, ei vinkunaa, vain sikeää unta.

Ai juu, yksi ihan kamala juttu (siis Martan makuun kamala) meillä tapahtui illalla. Vaihdoin piilarit silmälaseihin sillä seurauksella, että Martta lähti kiertämään minuu kahden metrin etäisyydellä, piti päätä alhaalla ja murisi kieltämättä oikein vakuuttavasti matalalta ja hiljaa.

Niin ja vielä se on pakko kertoa, että tuo meidän Ella hoksasi kysyä, että pääseekö Martta mukaan Pernajan marttojen kokouksiin.

Tänään on vietetty aamupäivä pihalla ja illalla mennään rokotukselle. Odotamme mielenkiinnolla :)