No ihan niin kuin muinakin iltoina, niin tänäänkin Martan kanssa lenkille. Ojissa oli vettä oikein ruhtinaallisesti ja Martta tietty niihin uimaan. Kivaa näytti olevan :) Sitten mentiin tuohon jokirantaan, siihen kohti missä ennen on ollut mattolaituri. Pentu istui rannassa ja katseli vettä pää kallellaan, mitä lie miettinyt kun ihan varoittamatta otti valtavan loikan jokeen. Martan loikka on helposti ainakin puolitoista metriä, joten siinä kohti rantaa se päätyi kaulaa myöten veteen. Jumankekka että tuli koiraan vauhtia! Siinä tuli vesijuoksun nopeusennätys kun sipaisi ylös joesta. Ja se ilme... Reppana oli ensin niin ällistyneen näköinen ja sitten nolon. Ehkä se ensi kerralla miettii, ennen kuin pomppaa - tai sitten ei. No sitten lähdettiin lompsimaan kohti kotia. Siinä kohti ei satanut ja nakkasin hupun niskaan (juu, mulla oli ihan täysi sadevarustus päällä). Kai se oli joku tuolla korkeuksissa kiivastunut siitä kun naureskelin Martan odottamattomalle kastumiselle (niin, vaikka se oli jo läpimärkä sen ojasurffailun jäljiltä) ja päätti siksi heittää taivaallisen ämpärillisen vettä niskaan. Siltä se ainakin tuntui kun vettä alkoi tulla kuin saavista kaataen. Itse olin aivan hetkessä märkä, piilarit tahtoi uida karkuun sadeveden mukana ja Martta moitti minua katseellaan ja koitti päästä "suihkua" karkuun. Ohessa kuva aiheeseen liittyen...
3 kommenttia:
Voi teitä, kyllä te olette söpöjä ja uitettuja. :)
Terveisiä kasvattajalta, neiti on näköjään sukuunsa tullut, isoäiti jo osoittautui melkoiseksi "vesikoiraksi" ja taipumus on vahvasti periytynyt nyt sitten jo kolmanteenkin polveen ;)
Laitoin muuten tänään teille postia tulemaan, laita viestiä kun olet postin saanut niin tiedän että on tullut perille!
Terveisin
isi äiti ja Saija
Saijalle kuittaan vielä tännekin, jotta tulee varmasti viesti perille.
Isi, äiti ja puoli sukua kolahti postilaatikosta, vesikoira kiittää :))
Lähetä kommentti