Ei oo mitään päällepantavaa!!

Nyt on varsinainen hakukurssi suoritettu! Eilen herkuteltiin vielä lopuksi kakkukahvit - ai nami :P

Ensi viikolla jatketaan ja kun on tämmöinen ihminen, joka saa ongelman aikaiseksi ihan mistä asiasta vaan niin nå, nyt on taas yksi :D Osalla koirista on sellainen hieno "työliivi" ja se on kuulemma hyvä olla siksikin, että kun liivi puetaan koiralle, se tietää että on aika lähtä hommiin. Mutta kun liivejä ei ole vain yhtä mallia niin se tekee tästä nyt hankalaa. Palveluskoirille on liivi, jossa lukee SPKL eli Suomen palveluskoiraliitto. Mutta kun meidän ketkut ei kuulu palveluskoirarotuihin. No ja sitten on olemassa pelastuskoirille tarkoitettuja liivejä. Mutta kun ei meidän koirat ole (vielä ainakaan) pelastuskoiriakaan. Kehtaako sitä nyt olla niin hieno, että laittaa noin pätevän kuuloiset liivit niskaan?! Vai otetaanko se asenne, että KYLLÄ tästä maasta tulee löytymään 5 etelävenäläistä, jotka suorittaa pk-kokeita siihen malliin että sro pääsee takaisin palveluskoiraroduksi? Tai vaihtoehtoisesti pitäisi löytää luja luottamus onnistumiseen bh-kokeessa. Vaikka kuka sitä nyt sitten tulee sanomaan, että ei voi olla tuommoiset ja tuommoiset liivit :D Jos teillä on siis asia josta täytyisi vääntää ongelma, niin tänne vaan - kyllä minä hoidan!

Viime sunnuntaina oltiin Maarin koirakentällä harjoittelemassa tottelevaisiksi. Oman tasomme mukaan treenattiin ja saatiin paljon hyvää opastusta. Lopuksi oli ampuminen, joka meni Manun osalta hyvin. Se piti koko ajan kontaktin minuun eikä vaikuttanut edes huomaavan pauketta. Martta sen sijaan ahdistui siihen pisteeseen ettei ottanut ollenkaan kontaktia, huolinut nakkia vaan puski suoraan kohti autoa ja takakonttia. Tilanteen mentyä ohi kävin sen kanssa vielä kentän puolella rauhoittumassa jotta se ei alkaisi pelätä koko paikkaa, mutta aika huonolla menestyksellä koska parka oli aivan lukossa. Eli nyt sitten lähdetään työstämään tätä asiaa pois...

Martta seuraa.

Juomatauko
Manu "kysyy" mitä seuraavaksi tehdään.