Aamulla oli melkein pakkasta. Melkein pakkasta on melkein talvi, joten pipot ja lapaset piti kaivaa esille vaikka oli vielä unihiekat silmissä :)Martta nauttii kun on viileää. Se olisi ulkona vaikka kuinka ja kauan eikä millään tahtoisi tulla sisälle. Kotona etsii talon viileimmän paikan ja loikoo sitten siellä. Välillä käy kurvaamassa muualla, mutta tuskastuu pian ja palaa takaisin jäähtymään.
Ja vesi, se jaksaa aina vaan yllättää :) Ulkona Martta loikkii edelleen kaikki lätäköt läpi. Samoin, jos ojan pohjalla on vettä sinne on pakko päästä. Se syöksyy kuono pitkällä ja rapa roiskuen koko ojan mitan ja nauttii. Veden kylmyys ei tunnu sitä haittaavan pätkän vertaa. Mutta sitten suihkussa, meidän vauva, jos koitan huuhtoa sen tassuja yhtään viileämmällä vedellä (ja nyt siis puhutaan kuitenkin vielä sellaisesta lämpötilasta, jossa itsekin kestän jalkoja lepuuttaa) niin jo saan todella syyttävän katseen ja tassut nousee ylös niin kuin tikuilla kävelisi. Elä sitten näitten kanssa :))
2 kommenttia:
Terkkuja Raksulta. Meillä ei tykätä lätäköistä, eikä kyllä märästä nurmikosta, sateesta eikä tassujen pesustakaan. Mutta suihkuun on kiva tulla mamman kanssa. :)
Kyllä meillä tuo pienempi ei muuta tekiskään kuin uis vesirapakoissa.kunnon vesikoira :) isompi eli sukkeri ei tykkää vedestä pätkääkään ei menis ulos vetämälläkään.kuopia on niiden mielestä mukava kaivella pihalle ja teiden varsilla kun on savea niin se se vasta saa nämä innostuun kaivamisesta..terveisiä martalle
Lähetä kommentti