Ai kyllä minua nyt nolottaa, kun aavistuksen epäilin Marttaa etukäteen. Arvelin katsokaas ettei se ehkä suostu edes Kaapelitehtaan ovista sisälle.
Näyttelyyn oli ilmoitettu yli 500 koiraa. Meillä vaihtui tuomari vielä viime tipassa. Marianne Holm sairastui joten hänen tilallaan oli Paula Heikkinen-Lehkonen.
Kaapelilla oli jo heti aamu yhdeksän jälkeen hyvä sutina päällä. Koiria, ihmisiä, häkkejä, pöytiä, hajuja, ääniä... Ja meidän Martta oli kuin viilipytty :)) Sille oli ihan sama oliko paikalla 500 vai 5000 koiraa. Pari isoa möreä-äänistä miestä koitti tulla suinpäin siekailematta tekemään tuttavuutta, johon Martta totesi hiljaa ja matalalta "älä käy mulle". Mutta muuten se sieti ihmis- ja koirapaljouden todella hienosti.
Hieman hämmentävää oli uteliaisuus, jota Martta herätti. Muutama ihminen tuli erikseen sanomaan, että he olivat etukäteen löytäneen listalta etelävenäjänpaimenkoiran, tutustuneet rotuun netissä ja tulivat nyt katsomaan "livenä". Kysymyksiä esitettiin laidasta laitaan mm. "eivätkö nämä ole luonteeltaan kovin sotaisia" tai "mistä näitä saa, ei kai Suomesta kuitenkaan".
Ja se vaikein, "miksi te päädyitte tähän rotuun" - niin miksi, siinä on kysymys, johon en osaa edelleenkään oikein vastata, mutta päivääkään emme ole katuneet!
Meidän viili ja pytty pääsivät pienen odottelun jälkeen kehään (numerolla 11, samassa kehässä kävi 79 koiraa). Minä purin kynsiä kehän laidalla. Kierros ympäri ja tuomarin tutkittavaksi. Martta antoi katsoa hampaat - jeee! Muu hipelöinti ja kopelointi oli vähän siinä ja tässä, mutta ensimmäiseksi kerraksi sekin meni minusta ihan ok. Seisominen oli jokseenkin haastava juttu, Martta olisi paljon mieluummin maannut pituallaan. Mutta summa summarum arvostelu saatiin ja se on tässä:
"Ikäisekseen jo hyvä koko ja tarpeeksi vankka luusto. Hieman hoikassa kunnossa ja runko vielä kapea. Hyvä pää, tummat silmät, hyvä pigmentti. Eturinta kaipaa vielä lisää täytettä ja selän tulee kiinteytyä. Lanneosa hieman pitkä. Hyvät takakulmaukset ja terverakenteinen takaosa. Karva alkaa vaihtua ja on siksi paikoitellen paksua. Käytös vielä tottelematonta ja epävarmaa. Tarvitsee lisää harjoitusta." Ja rasti tuli ruutuun pentuluokka 1.
Nyt varmaankin lähdetään hakemaan kokemusta lähiseutujen match showt kiertäen.
4 kommenttia:
Hienoa, onnea!!! Siitä se lähtee! Kuvissa ainakin Martta seisoo hienosti, ja jos hampaiden katsominenkin meni hyvin niin eihän teillä ole mitään hätää! Lisää kopelointia ja varmuutta tulee sitten ajan kanssa myös!
Onnea uuden kokemuksen myötä :) Tuosta se vain paranee.
Onnea! Hienoa! Ja hyvinhän tuo näytti menneen! Me tulimme paikalle vasta klo 12.30 maissa kun olisi ollut muuten liian pitkä päivä Raksulle.
terv. Mirva
Onnea, tämä on hieno alku... :)
Lähetä kommentti