Tänään Manulla oli eläinlääkärikäynti. Teemu ja Enni lähti pentusen kanssa heti aamusta ja me Martan kanssa lampsittiin kahdestaan piiitkälle lenkille. Ah autuutta!
Lääkärissä meni kuulemma hienosti. Manu on selvästi Marttaa uteliaampi ja rohkeampi, joten ei ollut kummemmin ujostellut. Painoa on nyt noin 11 kg eli puolisentoista tullut reilussa viikossa. Kulkusista toinen killuu jo siellä missä kuuluukin, toinen vielä miettii mihin suuntaan pitäisi kulkeutua. Rokotuskin pistettiin ja tehoste annetaan kuukauden kuluttua. Silloin myös Martta lähtee lääkärin pakeille. 2v rokotuksen aika. Manu sai myös aivan hellusen (vaaleanpunaisen, hmmm) "vauvapaketin". Sisältä löytyi narulelu, jättiläiskoirien penturuokaa ja opas kuinka pennun kanssa kuuluu olla ja elää.
Rinta rottingilla voin kertoa, että Manu on jo kutakuinkin sisäsiisti. Ihanaa! Olin henkisesti varautunut paljon pidempään aikaan, mutta en valita tässä kohti :) Harmaita hiuksia ja ällötyksiä on aiheuttanut pennun tolkuton hinku syödä omia läjiään. Torttuaterian jälkeen koko koira haisee metrin päähän ja luonnollisesti ihan hirveälle, yöksis. Onneksi ja helpotukseksi saimme vinkin laittaa koiranruoan sekaan ananasmurskaa ja arvatkaa mitä, toimii! Ilmeisesti se ei syödessä maistu pahalta koska ruoka menee ihan samaa tahtia kuin aina, mutta kikkanat se jättää rauhaan. Sen lisäksi, että pentu osaa jo tehdä asiansa pihalle, se osaa myös istua, mennä maahan ja odottaa kiltisti kun pyydetään (tästä on suurin hyöty silloin kun on aika laskea ruokakuppi lattialle, ensimmäisinä päivinä koko Manu ehti kuppiin ennen kuin pohja koski lattiaa).
Martta sai tänään naposteltavaksi hirvenniskan. Siinä alkuun kun repi parhaita paloja irti, Manu parka joutui pysyttelemään monen metrin päässä.
Sitten kun isommat lihat oli herkuteltu, sai Manu tehdä tuttavuutta niskan kanssa. Ja kyllähän se tykkäsi :D Ei oisi millään lähtenyt sisälle kun kävin heitä hakemassa.
Antaisitko pusun tälle karvapalloselle :)
Manu oli rohkea ja antoi. Verisen kuonon vetovoima oli vastustamaton :DViikon päästä meille odotetaan mieluisia vieraita ja koiraseuraa joka ei juuri koossa häviä Martalle - valkoinenpaimenkoira uros Ego.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti