Martan kanssa on lenkkeilty ahkerasti kaameasta pakkasesta huolimatta. Ja lenkkeily sujuukin oikein mallikkaasti, paitsi... Liekö jo kevättä rinnassa vai mikä ihme, mutta Martta tahtoisi päästä tutustumaan joka toiseen vastaan tulevaan koiraan. Sitä leikittää ihan kamalasti! Marttahan nyt on iso ja innokas ja kun iso ja innokas koira loikkaa ilmaan tahi nykäisee nelivedon päälle, sitä saattaa joku jo pelästyä. Martta ei todellakaan tahdo kenellekään pahaa, mutta ymmärrän vallan mainiosti jos joku sitä hermostuu :/ Siispä nyt meillä pyritään harjoittelemaan toisten koirien ohittamista r a u h a l l i s e s t i . Erityisesti Martta tahtoisi pelmuamaan mustien itseään pienempien koirien kanssa ja tämän luulen johtuvan Hetistä (Hetti on Martan bestis :D ). Pikkumusta = ihana :)
Toinen "juttu" Martan elämässä on punastuminen. Sen tassuissa, mahassa, takamuksessa olevat karvat ovat muuttuneet punertaviksi. En ymmärrä miksi. Meillä on taannoin ollut westie, jolla oli valkoisen turkkinsa kanssa sama ongelma. Syy ei siis voi olla rodussa. Ruoka näillä kahdella on myös erilaista. Ainoa mitä itse osaan epäillä on vesi, mutta voisiko olla mahdollista että vesijohtovesi värjää koiran turkkia? Ja miksi vain tietyiltä alueilta?
Martta on saanut myös kaverin. Meille muutti reilu viikko sitten pieni pojankoltiainen, Manu. Eli tästä lähtien Martan maailma on myös vähän Manun maailma :) Ensimmäisinä päivinä pallero olisi kovasti halunnut Martan kainaloon ja kylkeen kyhnäämään, mutta mitä teki Martta... Sehän oli aivan järkyttynyt kuinka saatoimme kiikuttaa sellaisen kamalalta haisevan ja hännässä roikkuvan rääpäleen meille. Mielenosoituksena Martta ryhtyi syömälakkoon. Ja pentusella ei ollut pienintäkään asiaa Martan lähelle, ei. Onneksi kuitenkin tuosta on välit lientyneet :) Nyt kumpainenkin nukkuu samassa petissä ja muutenkin kulkevat alati yhdessä. Edelleen Manu roikkuu hampailla Martan hännässä, mutta nyt Martta vaan lisää kaasua ja pieni tulee nelitassuluisussa perässä :D
Iso ja Pieni :)
Martalla on onneksi iso peti :) Tämän kuvan nappasin, kun Manu oli "hukassa". Martta oli kuvan ottamisen aikoihin asti käskenyt pennun painua sinne missä pippuri kasvaa. Yks kaks Manu ei ollutkaan minun jaloissa ja etsin ja etsin sitä. Mietin, että ei meidän huusholli nyt niin iso ole, että sinne voisi yksi koiranpentu hukkua. Tuolta se sitten lopulta löytyi, Martan takaa nyyköttämästä. En sitä meinannut millään ensin hoksata, ehkä jos nuo silmät loistaisi tuolla tapaa "livenäkin" :)
Vielä on kokoeroa.
Päivätirsat.
Lenkille lähdössä. Meillä on pienemmillä lenkeillä Manu mukana. Lähinnä ne lenkit on "Manu tutkii maailmaa" -tilaisuuksia :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti