Kuinka suuri Ego onkaan?

Viime lauantaina meillä oli mieluisia, joskin vähän turhan harvinaisia vieraita :) Valkoinenpaimenkoira Ego sekä Hanna & Kimi. Kiitos upeista kuvista Kimille!

Treffasimme meidän paikallisen liikuntahallin parkkipaikalla. Martta vähän katseli ja nuuski Hannaa ja Kimiä, ei kummempaa. Aika suinpäin suoraan Kimi kaappasi minut halaukseen ja sillä siunaamalla päähän pelmahti ajatus, että miten Martta siihen suhtautuu. No, eipä suhtautunut mitenkään :D Halaus myös Hannalta ja sama juttu, Martta ei reagoinut asiaan. Sitten kehiin Ego. Heh, Martta on tähän saakka ollut aina se isompi ja tottakai tiennyt sen itsekin. Nyt ensin alkuun vaikutti melkein siltä, kuin meidän Martta olisi ollut vähän vellihousu :) Korrektia haistelua ja tutustumista.

Suuntasimme siittä sitten porukalla lenkille ja alkukankeuden häivyttyä Martta oli taas oma itsensä. Meitä olikin hyvä lauma - meidän perhettä 2 aikuista, 6 lasta ja 2 koiraa + Hanna, Kimi ja Ego. Sää oli mitä hienoin lukuun ottamatta aivan tolkutonta tuulta.

Ego oli hillityn hallittu, viileä ja tyylikäs, kun taas meidän mörökölli oli kuin teinityttö pihkassa. Ihan koko ajan kerjäämässä huomiota ja leikkikaveria. Onhan se tietty vielä vähän kakara...

*

Kuin Wellan mainoksesta aikoinaan ;D "Tuulitukkaaa..." vai miten se nyt menikään :))

*


Manu pieni fanitti niin Egoa! Kai se mietti kuinka hänestäkin tulee isona suuri ja ylväs :) Kovasti koitti pysyä isompien perässä.

*

Ego.

*

Martta ja Manu sai tuliaisiksi kakun. Eikö ole ihana!

Päivä oli mukava ja ilta rauhalinen. Meidän karvaiset simahti unille jo alkuillasta.

Manu kävi tänään taas vaa'alla - 13,5 kg. Painoa on tullut hyvin ja muutenkin tuntuu, että pentu kasvaa ihan silmissä. Se on alkanut jo harjoitella vahtihaukkua :) Vähänhän se on vielä sellainen "vräh vräh", kun Martalla on syvä "wuh wuh". Äänenmurrosta odotellessa :)