Aamun aikaiset.

Aamulla oli melkein pakkasta. Melkein pakkasta on melkein talvi, joten pipot ja lapaset piti kaivaa esille vaikka oli vielä unihiekat silmissä :)

Martta nauttii kun on viileää. Se olisi ulkona vaikka kuinka ja kauan eikä millään tahtoisi tulla sisälle. Kotona etsii talon viileimmän paikan ja loikoo sitten siellä. Välillä käy kurvaamassa muualla, mutta tuskastuu pian ja palaa takaisin jäähtymään.

Ja vesi, se jaksaa aina vaan yllättää :) Ulkona Martta loikkii edelleen kaikki lätäköt läpi. Samoin, jos ojan pohjalla on vettä sinne on pakko päästä. Se syöksyy kuono pitkällä ja rapa roiskuen koko ojan mitan ja nauttii. Veden kylmyys ei tunnu sitä haittaavan pätkän vertaa. Mutta sitten suihkussa, meidän vauva, jos koitan huuhtoa sen tassuja yhtään viileämmällä vedellä (ja nyt siis puhutaan kuitenkin vielä sellaisesta lämpötilasta, jossa itsekin kestän jalkoja lepuuttaa) niin jo saan todella syyttävän katseen ja tassut nousee ylös niin kuin tikuilla kävelisi. Elä sitten näitten kanssa :))

Pari kuvaa.

Nappasin tänä aamuna pari kuvaa Ellasta ja Martasta kun lompsivat takaisin aamukävelyltä.

Kuulumisia.

Taannoinen lääkärikäynti meni hyvin. Kasvu, nivelet ja uudet hienot hampaat - kaikki kunnossa. Seuraava käynti on noin vuoden kuluttua ja mikä hienointa, lääkäriltä tulee kutsu eikä siis tarvitse itse muistaa.

Lenkkeilyt, koirakoulut ja kotiopetuskin sujuu mallikkaasti. Tai no, juuri tänä aamuna kylläkin otimme Martan kanssa mittaa toisistamme. Tämä kerta oli ensimmäinen oikein oikea kina. Lähdin viemään kuopusta kerhoon kävellen ja otin Martan mukaan. Menomatka meni ihan kuten yleensäkin, koira käveli ihan siivosti vierellä ja kuunteli, totteli ohjeita. Kotimatka olikin jotain iiiiihan muuta. Martta päätti ottaa pomosnaisen paikan ja lähti ihan toiseen suuntaan kuin mitä piti. Nykäisin kevyesti hihnasta ja kutsuin, mutta meidän jumbojettipä ei siitä tykännyt vaan alkoi hyppiä päin (ja siis sehän saa jo kevyesti etutassut minun olkapäille) ja napsia hampailla hihoista/takinhelmasta. Kun komennus ja hihnan tiukennus oli aivan yhtä tyhjän kanssa, koppasin niskavilloista kiinni ja laskin lapsen makuulle. Voi mikä kamala huuto ja itku! Vauvauvau, iuiuiu! Kun rauhoittui, laskin irti ja sama show jatkui heti kun sai jalat taas alleen. Tämän toistimmekin sitten noin neljä, viisi kertaa ennen kuin vallanajako oli taas kuten kuuluu. Mutta siis, rakkaat naapurit, toisin kuin kamalasta mekkalasta ja itkusta voisi päätellä - EN yrittänyt saada Marttaamme hengiltä. Meillä vain kiukuteltiin :))

Martan epäröivä asenne aikuisia kohtaan on lieventynyt huomattavasti. Ei se toki edelleenkään pidä siitä, että sen luo säntää outo ihminen ihan yks kaks varoittamatta. Silloin se mielellään väistää taaemmas. Mutta jos se saa ensin rauhassa nuuhkaista ja sitten mennä lähelle niin kaikki on ihan ok. Myöskin sen "omien ihmisten" piiri on laajentunut. Eli siis se suhtautuu mutkattoman ystävällisesti moniin ihmisiin, joita ei näe joka päivä, mutta suht säännöllisesti kuitenkin esim viikoittain.

Tuoreita mittoja.

Eilen vähän mittailin tuota meidän pentua. Lukemat on varmaankin nyt kyllä "vähän sinne päin", johtuen lapsen eläväisestä luonteenlaadusta :)

säkä 60 cm
paino 25 kg

Tulevana maanantaina saadaan virallisempaa dataa. Ohjelmassa on silloin eläinlääkärikäynti, Martta saa taas rokotuksen ja ajattelin samalla pyytää tarkastamaan nivelet/kasvupatit. Minusta ne on ihan ok, mutta nyt kun on mahdollisuus saada ammattilaisen mielipide niin tottahan se täytyy kysyä.

Martan kanssa maailma on ihan mallillaan. Syödään, nukutaan, lenkkeillään. Tuolla kun hiekkateitä lompsitaan, niin siellähän on paikkapaikoin ajouriin kertynyt sellaiset pitkät vesilätäköt. Ja ne on nyt Martan mielestä ehkä ihaninta maailmassa. Sen silmiin tulee sellainen pieni (hullun)kiilto ja häntä nousee ylös heti justiinsa kun lätäkkö tulee näkyviin. Korvat kääntyy hörölleen ja koko koira valmistautuu, pää painuu vähän ja lihakset jännittyy. Ja sitten kun se lätäkkö on siinä - VALTAVA loikka niin että tassut läsähtää veteen ja sitten isoilla laukka-askelilla, ei kun loikilla, läpi koko pitkän lätäkön. Ja jos lupa tulee niin tätä sitten muutaman kerran ees taas. Siis sen oikein näkee miten se nauttii siitä kun vesi roiskuu ja lentää ja kohta ollaan kumpikin ihan märkiä :) Ja nyt jos joku miettii, että miksi se ei vie sitä uimaan, niin sepä ei sitten olekaan enää yhtään sama :D Lätäkkö on lätäkkö ja joki/järvi/meri on aivan liian epäilyttävää Martan makuun.